Yle Teema: Tuleva vauvani

Lähde: Yle Areena

Yle Teemalta tuli torstaina 23.2.2017 tiededokumentti "Tuleva vauvani", jossa esiteltiin hedelmöityshoitojen viimeisimpiä (v. 2012...) keksintöjä ja läpimurtoja. Dokumentti on katsottavissa Yle Areenasta 30 päivää.

Katselin dokumenttia sivusilmällä ja muutama asia jäi mieleen. Hedelmöityshoidot Yhdysvalloissa ovat melkoisen erilainen maailma kuin Suomessa. Melko huolettomasti lääkärit tekivät useamman alkion siirtoja. Tämä on erikoista, sillä samalla riskit kasvavat huomattavasti, mutta onnistumisen todennäköisyys ei juurikaan. Lapsettomuuslääkärin näkökulma asiaan on luettavissa täältä. Suljin oikeasti silmät siinä vaiheessa, kun yhdelle dokumentin naisista siirrettiin peräti neljä alkiota kerrallaan - sulaa hulluutta. Suomessa ei kaikkien onneksi käsittääkseni tehdä kuin maksimissaan kahden alkion siirtoja.

Muistaakseni dokumentissa oli myös pariskunta, joka oli yrittänyt lasta hoitoineen vasta vuoden. Ilmeisesti hedelmöityshoitoihin siis myös hakeudutaan Atlantin toisella puolen jo varhaisemmassa vaiheessa. Tämä pariskunta esiteltiin dokumentissa jotenkin todella vaikeana tapauksena. Lääkäri taisi todeta, että vastaavaa tapausta ei hänen uralleen ole osunut. Pariskunta itsekin vaikutti olevan vaipumassa epätoivoon. Tämä sai taas pohtimaan omaa tilannetta - millaiseksikohan tuo lääkäri olisi meidän tilanteemme luonnehtinut?

Muistaakseni tämäkin pari sai lopulta lapsen ja menetelmänä oli ns. ministimulaatio, jossa kypsytellään 1-2 munasolua, joille sitten tehdään IVF. Menetelmä on minusta kiinnostava. Jos IVF ei olisi niin tolkuttoman kallista, niin tämä olisi se menetelmä, jolla itse olisin halunnut raskautta yrittää. Tällä solumäärällä (1-2) on kuitenkin melkoinen riski, että siirtoon ei päästä ja hintalappu on silti samat 3000 euroa kuin useampiakin soluja kasvateltaessa (normaalisti tavoitteena siis kymmenkunta solua). Lääkekuluissa toki säästää. Voi olla, että tällä menetelmällä ei saada kerättyä yhtään solua ja vaikka saataisiinkin, niin täytyy olla melkoisesti tuuria että nuo 1-2 solua hedelmöittyvät ja lähtevät vielä jakautumaankin normaalisti. Parhaaksi todetun pitkän viljelyn blastokystivaiheeseen asti voi varmaan tällä menetelmällä heti unohtaa - tai ainakin se vaatii melkoisen uhkapelurin luonteen. Lääkemäärät ja hyperstimulaation riski ovat kuitenkin minimaalisia verrattuna normaaliin stimulaatioon. Kehoa rasitetaan näin ollen tällä menetelmällä mahdollisimman vähän.

Dokumentissa esiteltiin myös yksi sellainen menetelmä, josta en ollut kuullutkaan. Jo iäkkäämmälle (yli 40 v.?) naiselle siirrettiin alkio munanjohtimeen. Kaiketi tämä parantaa mahdollisuuksia, sillä munanjohdin on tässä kehitysvaiheessa alkion luonnollinen kasvuympäristö verrattuna viljelymaljaan. Normaalistihan alkiota viljellään maljalla 2-5 vrk, tässä menetelmässä alkio käsittääkseni siirrettiin heti maljalla tapahtuneen hedelmöittymisen jälkeen munanjohtimeen. Tämä siirto munanjohtimeen tehtiin ilmeisesti tähystysleikkauksella (=invasiivinen toimenpide). Minulle jäi epäselväksi, että miksi tämä olisi erityisen hyvä menetelmä nimenomaisesti yli 40-vuotiaan kohdalla?

Kaiken kaikkiaan dokumentti oli hyvin jenkkityylinen: "loppu hyvin, kaikki hyvin", kaikelle löytyy ratkaisu... Hedelmöityshoitoja läpikäyvän pariskunnan läheisille tuo dokumentti saattaa kuitenkin havainnollistaa hedelmöityshoitoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että dokumentissa esitelty sijaissynnytys ei ole Suomessa v. 2007 hedelmöityshoitolain tultua voimaan enää laillista. Ja anestesia munasolujen keräyksessä on Suomessa hyvin harvinaista, munasolujen keräys tehdään Suomessa melkeinpä aina IV-kipulääkkeiden voimalla - keräystoimenpide on melko nopea, joten tuon ajan kyllä useimmiten näinkin kestää. Oman kokemukseni mukaan se pahin kipu alkaa vasta muutama tunti keräyksen jälkeen, kun rakkulat täyttyvät uudelleen nesteellä...