Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonkosmetiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonkosmetiikka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Luonnonkosmetiikkakokeiluja


Meille kotiutui taas pari uutta luonnonkosmetiikkatuotetta: Urtekramin käsisaippua ja Laveran deodorantti. Urtekramin luonnonkosmetiikkasarjassa on panostettu enemmän tuotteiden ulkonäköön kuin esim. Santen tuotteissa. Urtekramin No Perfume -käsisaippua on hyvä perustuote. En kaipaa kosmetiikalta hajusteita, joten hajuttomuus on minusta plussaa. Meillä on vuosikaudet käytetty Palmoliven käsisaippuoita ja niiden voimakas tuoksu tökkii pahasti. Palmoliven vieno vaniljan tuoksu jumahtaa käsiin pitkäksi aikaa. Eniten minua miellyttää kosmetiikassa sitruksen tuoksut, joten mikäli ostan hajustettua luonnonkosmetiikkaa niin tuoksuvalintani osuu yleensä sitruunaan tai appelsiiniin.

Deodoranttivalinta herättää minussa huomattavasti enemmän ajatuksia kuin käsisaippua. Viime vuosina on käyty paljon keskustelua etenkin naisten antiperspiranteissa esiintyvästä alumiinista. Joissakin tutkimuksissa alumiini on yhdistetty mm. kohonneeseen rintasyöpäriskiin. Syöpänäytteistä on löytynyt alumiinia, mutta siitä kiistellään että miten se on sinne joutunut. Olenkin jo jonkin aikaa etsinyt toimivaa alumiinitonta vaihtoehtoja kainaloihini. Ensinnäkin antiperspirantissa on alumiinia, deodoranteissa ei. Antiperspirantti ehkäisee hikoilua ja deodorantit hien hajun syntymistä. Eli pelkästään valitsemalla deodorantin antiperspirantin sijasta välttyy alumiinilta. Tavallisissa deodoranteissa on kuitenkin usein sellaisia hajusteita ja säilöntäaineita, jotka saattavat ärsyttää ihoa. Käytin jonkun aikaa apteekin valikoimista löytyvää Acon Extra Sensitive -deodoranttia. En kokenut tuotetta kauhean toimivaksi. Tuoksu oli ok, mutta kainalot jäivät märiksi.

Lavera Basis Sensitiv Deodorant Roll-on on nyt ollut käytössäni muutaman viikon ja mielestäni se on toiminut hiukan paremmin kuin Acon deodorantti. Tämä saattaa toki olla pelkkää kuvitteluakin. Laveran tuoksu ei kauheasti kuitenkaan miellytä. Luonnonkosmetiikkana Lavera menee kuitenkin joka tapauksessa Acon edelle. Kemikaalicocktail -blogin innoittamana päätin seuraavaksi kokeilla Mádaran yrttideoranttia tai Acorellen ruusudeoranttia.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kemikaalicocktail

Uusimmat luonnonkosmetiikkahankinnat

Altistamme itsemme päivittäin melkoiselle kemikaalikuormalle kosmetiikan, puhdistusaineiden, lääkkeiden, ruuan ja veden kautta. Viime keväänä tätä aihetta käsiteltiin mm. TV1:n Akuutti-ohjelmassa 2.3.2015, (Uhkaavatko kemikaalit terveyttämme?, Kemikaalit uhkaavat terveyttämme) jossa asiantuntijana toimi lääkäri ja professori Jorma Toppari biolääketieteen laitokselta Turun yliopistosta.

Olen itse herännyt tähän asiaan oikeastaan vasta anenkefalia-raskauden jälkeen. Tuolloin pohdin, oliko jollain ympäristötekijällä mahdollisesti ollut vaikutusta kehityshäiriön syntyyn. Koska keskushermostoputken sulkeutumishäiriön aiheuttavat syyt ovat monitekijäisiä eli syntyyn vaikuttavat niin perimä kuin ulkoiset tekijätkin, niin aloin suhtautua epäillen mm. ravintoon, käyttämääni kosmetiikkaan ja hengittämääni sisäilmaan. Vähitellen olen yrittänyt karsia ravinnosta turhia lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä. Suosin luomua ja kotimaista ruokaa. Käytän jonkin verran luonnonkosmetiikkaa ja olen luopunut hiusten värjäämisestä. Entisessä työtilassani oli vaikeita sisäilmaongelmia ja vaihdoin tämän vuoksi työpistettäni. Joudun kuitenkin säännöllisesti oleskelemaan myös näissä sairaissa rakennuksissa. Muovituotteiden vaarat tiedostan, mutta säilytämme kuitenkin ruokaa muoviastioissa ja käytän muovisia ruuanlaittovälineitä.

Kuvailisin itseäni tässä suhteessa tiedostavaksi, mutta mukavuudenhaluiseksi. Linjani olisi syytä olla tiukempi, mutta mukavuudenhalu ajaa monissa asioissa edelle. Tiedän, että hajuvesi ja kynsilakka ovat haitallisia terveydelle, mutta silti niitä käytän. Myös pyykinpesuaineena on välillä käytettävä hajustettua, sillä urheiluvaatteisiin pinttyy muuten hienhaju. Ja luomutuotteet ovat välillä mielestäni kohtuuttoman kalliita. Lapsettomuushoitolääkkeistä saan säännöllisesti melkoisen lääke- ja hormonikuorman. Kuitenkin seuraan kauhulla naisia, jotka värjäävät jatkuvasti hiuksiaan ja ihoaan, laitattavat irtoripsiä ja tekokynsiä sekä marinoivat itsensä melkoisella määrällä kosmetiikkaa päivittäin. Sitten vielä vedetään kurkusta alas erilaista lisäainesotkua ja ehkäpä tungetaan tisseihin saumojen tiivistysainetta ja ihon alle maailman myrkyllisintä hermomyrkkyä ryppyjä tasoittamaan. Hampaat valkaistaan ja huulet täytetään. Tämä kaikki tehdään terveydellisiä vaikutuksia surematta. Tästä todellisuudesta olen onneksi kaukana. Välillä mietin, että mahtavatko tällaiset ihmiset maatua koskaan vai toimivatko kaikki nuo kehoon tungettavat aineet palsamoinnin tavoin...

Noora Shingler kirjoittaa Kemikaalicocktail-blogia, josta löytää arvokasta tietoa lisäaineettomasta ja terveellisestä elämäntyylistä.