Vanhemmille oikeus antaa virallinen nimi kuolleena syntyneelle lapselleen

Anna tukesi sureville vanhemmille, jotta he saisivat antaa virallisen nimen kuolleena syntyneelle lapselleen. 2.5. alkaen on mahdollista tukea kansalaisaloitetta, jossa ehdotetaan valtioneuvoston väestöjärjestelmää koskevan asetuksen muuttamista siten, että se mahdollistaisi kuolleena syntyneiden lasten kirjaamisen omalla nimellään väestötietojärjestelmään. Kirjaaminen tapahtuisi vanhempien ilmoituksella heidän niin tahtoessaan. Sekä äidin että isän henkilökohtaisiin tietoihin merkitään lapselle annettu nimi ja syntymäaika. Tämä lakimuutos ei maksa yhteiskunnalle mitään, mutta sillä kuolleena syntyneiden lasten ihmisarvo yhteiskunnassa saisi tunnustuksen ja muutoksella olisi suuri myönteinen vaikutus kuolleena syntyneiden lasten vanhempien suruprosessiin ja yhdenvertaisuuden kokemuksiin suhteessa muihin perheisiin. Myös kohdussa oleva vauva on todellinen ihminen, jota on lupa surra ja jota voi kutsua nimeltä.

Anna tukesi sureville vanhemmille ja allekirjoita kansalaisaloite osoitteessa Kansalaisaloite.

Vertaistukijärjestö KÄPY - Lapsikuolemaperheet ry ja Suomen Kätilöliitto ry tukevat hanketta lain muuttamiseksi edellä mainitulla tavalla.

Edit: Lue myös Helsingin Sanomien 14.6.2016 julkaistu kolumni "Kuolleena syntynyt lapsi on perheenjäsen – hänet pitäisi saada merkitä väestörekisteriin"

Sukupuolistereotypiat

Helsingin Sanomien Ura ja työ -osiossa oli tänään Jaakko Lyytikäisen kolumni "Palomies Paula ja kirurgi Katariina", jossa käsiteltiin työmarkkinoiden ammatillista segregoitumista. Kolumnista on linkki brittivideoon, jossa alakoululaisia oli pyydetty piirtämään palomies, kirurgi ja hävittäjälentäjä. Oppilaat olivat myös nimenneet piirtämänsä hahmot. Lapset piirsivät 66 hahmoa, joista 61:llä oli miehen nimi, viidellä naisen. Videossa muistutetaan, että sukupuoliin liittyvät stereotypiat määrittyvät 5–6-vuotiaina.

Myös Suomessa työmarkkinat ovat kansainvälisesti verrattuna eriytyneet poikkeuksellisen vahvasti naisten ja miesten työtehtäviin, ammatteihin, työpaikkoihin, organisaatioihin, toimialoille ja sektoreille. Harvoissa ammateissa tai työtehtävissä työskentelee läheskään saman verran naisia ja miehiä. Työmarkkinat jakautuvat karkeasti katsoen siten, että naiset kasvattavat, hoivaavat ja palvelevat ihmisiä, kun taas miehet valmistavat, käsittelevät tai siirtävät esineitä. (Kolehmainen 1999) Vuonna 2012 naisvaltaisia toimialoja (naisia yli 60 %) olivat muun muassa terveys- ja sosiaalipalvelut (87 %) sekä majoitus- ja ravitsemustoiminta (71 %). Miesvaltaisia toimialoja (miehiä yli 60 %) olivat rakentaminen (92 %) kuljetus ja varastointi (79 %) sekä teollisuus (75 %). Tasa-ammatteja edustavia toimialoja (sukupuolten osuudet 40-60 %) olivat vuonna 2012 esimerkiksi kauppa sekä julkinen hallinto ja maanpuolustus. (Tilastokeskus)

Poikkeuksellisen voimakasta ammatillista segregaatiota Suomessa on selitetty muun muassa pohjoismaisella hyvinvointimallilla. Julkinen hoivasektori työllistää naisia, mikä on vahvistanut työmarkkinoiden jakaantumista miesten ja naisten aloihin. Julkisen sektorin työntekijöistä valtaosa on naisia (72,1 %), kun taas yksityisen sektorin työntekijöistä valtaosa on miehiä (60,3 %) (Tilastokeskus).

Keskustelin taannoin yhden miespuolisen lääkärin kanssa, joka toimii esimiestehtävissä sairaalassa. Hän kertoi yhdeksi esimiestyön haasteeksi sen, että hoitajien työvuorojen järjestämien tuottaa jatkuvasti vaikeuksia erilaisten perhesyistä tulevien poissaolojen vuoksi. Vastasin tähän, että eikö ole hassua, että miehet eivät voisi välillä jäädä kotiin esimerkiksi hoitamaan sairasta lasta. Hän tokaisi, että kun hoitajat ovat järjestäen naisia. Niinpä. Mutta tarkoitinkin hoitajien puolisoita – miksi sen tarvitsisi aina olla äiti, joka jää hoitamaan sairasta lasta?

Itse en usko naisten ja miesten synnynnäisiin luonteenpiirre-eroihin  – uskon, että erot rakentuvat yhteiskunnan arvojen ja kulttuurin perusteella. Eli toisin sanoen rakennamme nämä erot itse.  Ilmiöstä puhutaan yhteiskunnan tasolla tapahtuvana sukupuolirooliin sosiaalistumisena. Jokaisen olisi hyvä joskus pysähtyä pohtimaan, minkälaisia sukupuolistereotypioita itse tahallaan tai huomaamattaan toisintaa. Sukupuolistereotypiat rajoittavat niin naisten kuin miestenkin valintoja – niin koulutuksessa, työmarkkinoilla kuin työmarkkinoiden ulkopuolellakin.

Vanhempainvapaan 6+6+6 -malli

Tänä keväänä tapetille on jälleen noussut keskustelu kotihoidontuesta - ja hyvä näin, sillä kotihoidontuen on todettu tutkimuksissa vaikuttavan kielteisesti naisten työmarkkinatasa-arvoon. Helsingin Sanomat käsitteli aihetta pääkirjoituksessaan 14.3.2016 otsikolla "Suomen kotihoidon tuki on poikkeus – ”idioottimainen järjestelmä”, sanoo ruotsalaisministeri Ruotsin jo lakkauttamasta mallista".

Jutussa kerrotaan, että laadukkaiden lastenhoitopalveluiden saatavuudesta huolimatta alle 3-vuotiaita lapsia hoidetaan Suomessa selvästi useammin kotona kuin muissa Pohjoismaissa. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa kotihoidon tukea saa siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta.  Norjaa lukuun ottamatta, muissa Pohjoismaissa ei ole käytössä kotihoidontukea, Norjassa sitä voivat saada 1-2 -vuotiaiden lasten vanhemmat. Bergenin yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan yleisistä perhepoliittisista toimista juuri kotihoidon tuen kielteiset vaikutukset työmarkkinoiden tasa-arvoon ovat selkeimmin tutkimustiedon pohjalta osoitettavissa. Kotihoidon tuki nykymuodossaan viivästyttää Suomessa äitien paluuta töihin sekä hidastaa ura- ja palkkakehitystä.

Ruotsi lakkautti tuen vastikään. Ruotsissa tuen käyttäjiä oli melko vähän, vai muutama prosentti alle kolmevuotiaiden vanhemmista. Tämä johtuu luultavasti siitä, että Ruotsissa vanhempainvapaa on pidempi. Ruotsin hallitus kasvatti kotihoidontuen lakkauttamisen lisäksi isille osoitettua vanhempainvapaiden kiintiötä.

Asia nousi esille jälleen eilen, kun MTV3 uutisoi, että opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka esittävät kotihoidon tuen lyhentämistä ja vanhempainvapaan pidentämistä. Yllätys, yllätys "tasa-arvoministeri" Timo Soini oli heti kovaan ääneen vastustamassa esitystä. Moni ei tule ajatelleeksi, että esitys itse asiassa parantaisi nykytilannetta, sillä lapsiperheiden taloudellinen tilanne kohenisi, kun vanhemmat voisivat hoitaa lastaan ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan turvin kotihoidon tuen sijaan.

Vanhempainvapaan 6+6+6 -malli

Itse kannattaisin vanhempainvapaan 6+6+6 -mallia, jossa kotihoidon tuesta olisi mahdollisesti luovuttu kokonaan (tai ainakin lyhennetty esim. kahteen ikävuoteen asti), mutta ansiosidonnainen vanhempainvapaa on pidempi. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Uudistus takaisi äideille vähintään nykyisin voimassa olevan äitiys- ja vanhempainvapaan pituisen vapaaajakson (6+3=9 kk), jos vanhemmat päättävät puolittaa jaettavissa olevan vapaakauden. Vanhempien niin halutessa äidin vanhempainvapaa voi olla myös selvästi nykyistä pidempi (6+6=12 kk), jos äiti käyttäisi jaettavissa olevan kauden kokonaan. Isälle puolestaan tulisi mahdollisuus pitää nykyistä pidempi vapaa. Hän voi kuitenkin valita myös vain lyhyemmän vanhempainvapaakauden, kuin nykyisinkin, tai vain isyysvapaan pitämisen.

Kokemus isien vapaiden pidosta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viittaa siihen, että isät käyttävät yleisimmin niitä vapaita, jotka on nimenomaan merkitty isille. Lisäksi isät käyttävät vapaita silloin jos perhe (lapsi) ne muuten menettäisi. Uudistus siis kannustaisi isiä käyttämään nykytilannetta selvästi pidempää 6 kuukauden vapaajaksoa. Lisäksi kiintiöity vanhempainvapaaosuus voi toimia selkänojana niille isille, jotka kokevat kotiinjäämisen vaikeasti työpaikalla perusteltavana valintana: "use it or loose it" -vaihtoehto legitimoi valintaa enemmän kuin vapaan jakaminen äidin kanssa perheen omalla päätöksellä.

Nykyiselläänhän Suomessa äitiysrahaa maksetaan 105 arkipäivältä eli noin 4 kuukautta, jonka jälkeen Kela maksaa ansiosidonnaista vanhempainrahaa 158 arkipäivää eli noin puoli vuotta. Lapsi on siis noin 9 kuukautta, kun vanhempainraha päättyy. Tämän jälkeen on mahdollista jäädä kotihoidontuelle (yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta "huikeat" 341,27 e/kk) siihen saakka kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Vanhemmat voivat sopia keskenään vanhempainvapaan tai kotihoidontuen käytöstä,  mutta esimerkiksi kotihoidontuen käyttäjistä on tällä hetkellä naisia 93 %. Tuntuu vaikealta uskoa, että ainoastaan 7 % miehistä haluaisi pitää perhevapaata. Taustalla lienee taloudelliset syyt eli miesten paremmat palkat. Tätäkin tilannetta 6+6+6 -malli todennäköisesti korjaisi, isien käyttäessä huomattavasti nykyistä suuremman osan perhevapaista - toki lisäksi tulisi pohtia, miten perhevapaiden kustannukset saataisiin jaettua työnantajien kesken. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen vaikeuttaa naisten asemaa työmarkkinoilla eikä tue  miesten vanhemmuutta.

Lammi-Taskula, Salmi ja Parrukoski (2009) ovat kirjoittaneet aiheesta "Työ, perhe ja tasa-arvo" kattavan Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen. Selvityksessä arvioidaan sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia hallitusten tavoitteita ja toimenpiteitä tasa-arvopolitiikassa, perhepolitiikassa sekä työelämän politiikassa viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajalta. Selvityksessä tarkastellaan myös sitä, minkälaiset kysymykset eivät nousseet politiikan työlistalle. Mikäli aihe kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän selvitykseen. Selvityksessä on esitelty ja perusteltu myös vanhempainvapaan 6+6+6 -malli sivulla 143.

Isien kannustaminen perhevapaiden käyttöön ei toki ole perusteltua vain naisten työmarkkina-aseman heikkenemisen vuoksi vaan kyseessä on yhtä lailla miesten oikeus moniulotteiseen, myös vanhemmuuden sisältävään elämään, ja lapsen oikeus saada vahva suhde molempiin vanhempiinsa.

Hyvää Lapsettomien lauantaita!

Jaan tähän Simpukka ry:n Facebook-terveiset näin Lapsettomien lauantaina:

"Tänään vietetään Lapsettomien Lauantaita 23. kerran. Lapsettomien lauantaita viettämällä haluamme muistuttaa, että vanhemmuus ei ole koskaan itsestään selvää: kaikki naiset eivät ole äitejä eivätkä miehet isiä. Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä pariskuntaa. Lapsettomuus voi johtua myös elämäntilanteesta, kuten siitä, että ei ole puolisoa. 

Lapseton saa usein monenlaisia neuvoja läheisiltään. Tässä muutamia vinkkejä kuinka voit tukea läheistäsi."