Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Teleks - Säröjä sinussa

Aiemminkin on jo käynyt ilmi, että kappaleiden sanoituksilla on minulle suuri merkitys. Pysähdyin taannoin kuuntelemaan Teleksin kappaleen Säröjä sinussa sanoja. Osui ja upposi. Alla pieni lainaus Säröjä sinussa -kappaleen sanoituksesta:
"Kun kelaat, ettet kelpaa, ettet sä voi millään koskaan onnistuu,
Sydämes sua pieksee armotta kuin raaka marraskuu
Kun ootat suurta käännettä,
pakkohan sen joskus on tapahtuu.  
Kun et millään totu siihen, et sua teititellään kassalla
Kun tapeteissa läiskiä on meidän keskusteluista
Kun hellän yön jälkeen kahvikupin yli katseessas nään surua. 
Ne on halkeemia taivaalla,
onnen saumoja, säröjä sinussa
Sä et ehkä itse sitä nää,
mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa"

Myös Teleksin aiempi tuotanto kolahtaa minuun. Jopa siinä määrin, että muistaakseni myös paikallislehdessä olleessa vihki-ilmoituksessamme oli aikoinaan lainaus heidän kappaleensa sanoituksesta.

Teleks julkaisi aivan hiljattain "30 parasta" tupla-kokoelma-albumin ja piti juhlakonsertin Savoyssa viime keskiviikkona. Teleksin Koskisen ja Johanssonin haastattelu löytyy 7.2. Länsiväylästä. Koskinen toteaa haastattelussa: "Me teemme biisit, mutta niiden todelliset merkitykset syntyvät vasta kuulijan päässä." Niinpä.



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Elämän nälkä eteenpäin rohkaisee

Kun kohtukuoleman kohdanneilta kysytään, että mikä on auttanut heitä selviytymään surusta, niin vastauksena on useimmiten elävät lapset tai uusi raskaus. Nämä vastaukset ajavat itseni aina jotenkin totaaliseen epätoivoon. Millä lapseton lapsettomuudesta kärsivä voi selvitä oman lapsensa menetyksestä ja vielä toistuvasti? Omalla kohdallani olen aina saanut voimia muun muassa parisuhteesta, arjesta ja liikunnasta. Lisäksi on hyväksyttävä se, että suru ei poistu koskaan. Ajan myötä sen kanssa oppii kuitenkin elämään.

Menetyksen tuskan ollessa vielä akuutti saimme eniten voimaa toisiltamme. Ihan kirjaimellisestikin. Kun olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu, että vajosin tuskissani lattialle A kannatteli minua kainaloista ja auttoi kokoamaan itseni. Sain häneltä voimaa selvitä pienissä etapeissa eteenpäin. Romahtelimme vuoroissa - kun toisella oli tosi synkkä hetki, toinen jaksoi lohduttaa. Silloin aluksi tuntui, että sieltä sängynpohjalta ei oikeasti pääse enää koskaan ylös - kaikki oli tässä. Mutta se on juurikin se elämän nälkä, mikä sieltä pistää nousemaan.

Kohdallamme tapahtumat lasten kuolemasta syntymiseen ja sairaalasta kotiutumiseen etenivät nopeasti ja jälkeen päin tuli mieleen asioita, joihin halusimme vastauksia. Toipumisen kannalta olikin tärkeää käydä läpi lasten kuolemaan liittyvät tapahtumat ja mieltä painavat asiat hoitohenkilökunnan kanssa. Suruprosessissa pääsee nopeammin eteenpäin, jos avoimia kysymyksiä ei jää. Tällaisessa tilanteessa kannattaa olla itsekäs ja kysyä hoitohenkilökunnalta kaikki ne kysymykset, jotka ovat jääneet vaivaamaan - sillä uhallakin että tulee lääkäreiden keskuudessa leimatuksi maanvaivaksi.

Tämän jälkimmäisen menetyksen kohdalla olemme myös ensimmäistä kertaa tukeutuneet ammattimaiseen keskusteluapuun. Olemme kokeneet hyödylliseksi silloin tällöin istahtaa alas ja keskustella ulkopuolisen henkilön kanssa lastemme kuolemaan ja lapsettomuushoitoprosesseihin liittyvistä asioista. Kiireisen arjen keskellä nämä ovat usein ainoita hetkiä, kun näistä asioista tulee syvällisemmin keskusteltua. Se, että keskustelussa on mukana ulkopuolinen henkilö, auttaa omien ajatusten ja tuntemusten reflektoinnissa - tunnenko minä näin ainoastaan, koska suren vai tunnetko sinä prosessin ulkopuolisena henkilönä samoin? Surun keskellä omat voimat ovat vähissä ja tällöin ulkopuolisesta tuesta saa voimaa ottaa oma elämä taas haltuun.

Aivan olennaista toipumisprosessissa on myös se, että olemme aina saaneet hyvästellä rauhassa menetetyt lapsemme. Erityisesti sikiöpoikkeavuuden vuoksi keskeytetyissä raskauksissa vanhemmat eivät alkujärkytykseltään välttämättä halua nähdä syntynyttä lasta. Suurin osa katuu tätä päätöstä jälkeenpäin. Meille oli valtavan tärkeää nähdä lapset syntymän jälkeen ja nähdä omin silmin se että he olivat hyvin sairaita. Näin ei myöskään jää harhakuvitelmia siitä, että jos kyseessä olikin jokin valtava erehdys. Ja ovathan he omia lapsiasi - totta kai vanhemmat haluavat rauhassa hyvästellä oman lapsensa. Myös siunaustilaisuudesta ja hautajaisista on tärkeää tehdä mahdollisimman omannäköinen tilaisuus. Me halusimme käydä ne läpi kahdestaan.

Pave Maijasen Elämän nälkä -kappaleessa on kiteytetty täydellisesti se olotila, kun on pohjalla ja sieltä pitäisi kammeta taas itsensä ylös. Olen saanut tuosta kappaleesta valtavasti voimaa ja taistelutahtoa selvitä surusta.

Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren

Aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
 jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee 

Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin

Kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
sen täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn tempaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee

tiistai 8. joulukuuta 2015

Lapsettomuus muuttaa elämän

Koen, että lapsettomuus on murentanut itsetuntoni pala palalta. Tällä hetkellä tunnen itseni jotakuinkin arvottomaksi. Tämä syksy on ollut yhtä suossa rämpimistä. Pettymyksiä pettymysten perään. Jokainen päivä on ollut selviytymistä. Juuri kun luulit, että asiat eivät voisi enää olla huonommin, huomaat erehtyneesi. Viimeiset viikot ovat olleet sellaisia, että välillä on tuntunut että en yksinkertaisesti selviä tästä kaikesta. Syksyn pimeys on vetänyt mielenkin mustaksi. En tiedä, mistä saisin kaivettua energiaa jatkaa kohti uusia pettymyksiä.

Suomen Lääkärilehden artikkelissa (26-31/2012) Lapsettomuus ja parisuhde kuvataan hyvin monia lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Meidän viimeistä kolmea vuotta kuvaa osuvasti seuraava lainaus: "Elämä saattaa käpertyä lapsen hankinnan ympärille, eikä voimia riitä tavallisiin tyydytystä tuottaviin asioihin. Hoidoissa olevat kuvaavat aikaa ”hoitoputkessa oloksi” - ajaksi, jossa nainen ja mies yrittävät selviytyä hoidoista." Hoitoputki tuntuu osuvalta kuvaukselta - muista eristetty, pimeä ja ahdistava paikka. Jokaisen pettymyksen jälkeen olemme lähempänä putken loppupäätä. Tällä hetkellä tuon tunnelin loppupäässä ei näy valoa vaan juna.

Välillä yritämme ottaa pieniä irtiottoja arjesta. Sellaiset asiat, joista ennen sai tyydytystä, eivät kuitenkaan enää välttämättä tunnu hyviltä. Yksi tällainen on matkustelu. Onneksi siihen ei enää olisi varaakaan, sillä lapsettomuushoidot vievät kaikki liikenevät roposet. Viime kesänä olimme viikon Italiassa ja tuo loma oli katastrofi. Katastrofeiksi saattavat muodostua myös pienemmät irtiotot arjesta. Ravintolaillalliset, illanvietot, konsertit... lista on loputon. Mikä sitten muuttaa piristykseksi tarkoitetun irtioton arjesta katastrofiksi? Se, että jokin hetki onnistuu aina muistuttamaan lapsettomuudesta. Tuo hetki tulee yleensä aivan odottamatta, ilman että siihen ehtii mitenkään varautua. Sen jälkeen päivä on yleensä enemmän tai vähemmän pilalla. Suru kulkee mukana kaikkialle.

Itsenäisyyspäivänä kävimme syömässä ihanan joulubuffetin. Ei lapsia eikä pallomahoja, hyvä fiilis. Kotimatkalla se kuitenkin taas iski. Muistin, että vuosi sitten itsenäisyyspäivänä meille tehtiin alkionsiirto, josta alkoi kaksostyttöjen kohtukuolemaan päättynyt raskaus. Loppupäivän alakulo oli jälleen taattu.

Tunnelmia itsenäisyyspäivältä

Lauleskelen aina silloin tällöin A:lle merkitsevästi Johanna Kurkelan Palvo minua -kappaletta. Se hellii kovia kokenutta naisen itsetuntoa ja siinä on rohkaiseva viesti: Palvottuna pystyn melkein mihin vaan.

"Palvo minua vähän
sitä tänään tarvitsen
sano että olen kaunis
että olen ihmeellinen
palvo minua vähän
sinut siitä palkitaan
sillä palvottuna pystyn
melkein mihin vaan"

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa...

Tasaisin väliajoin minut valtaa vahva epäoikeudenmukaisuuden tunne. En vaan yksinkertaisesti voi käsittää, että mistä hyvästä olemme ansainneet kaiken tämän paskan. Ellinooraa lainatakseni: "Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa?".

Tiedän, ettei tämä itsesäälissä rypeminen ole hyväksi, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi. Uskon, että jokainen pidempään lapsettomuudesta kärsinyt on ajoittain katkera. Aluksi koin tästä syyllisyyttä. Myöhemmin opin, että turha tästä katkeruudesta on itseään syyllistää - katkeruus kuuluu ihan lapsettomuuden perusfiiliksiin. Olisi raskasta kaiken muun paskan lisäksi vielä teennäisyydellä kannatella sädekehää päänsä ympärillä. Oma sädekehäni on jo himmentynyt, A:n vielä ajoittain loistaa.

A jaksaa aina muistuttaa, ettei muiden onni ole meiltä pois. Ei ehkä olekaan, mutta me emme myöskään ole ansainneet kaikkia näitä vastoinkäymisiä. Ja ne muut eivät ole ansainneet jatkuvaa onneaan.

Maailma Mustavalkoinen -blogissa on puettu sarjakuvien muotoon lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Tämä sarjakuva tiivistää hyvin tämänhetkisiä tuntojani: Anteeksi_png_07062009.jpg


lauantai 17. lokakuuta 2015

Eteen ja ylös

Pohdin pitkään sopivaa otsikkoa blogilleni. Alun perin suunnitelmissa oli laittaa otsikoksi "Maybe tomorrow is a better day...". Minusta tuo lausahdus kuvasti sopivasti uskoa huomiseen. A:n mielestä suomenkielisessä blogissa kuuluu kuitenkin olla suomenkielinen otsikko. Näin ollen päädyin hylkäämään ensimmäisen otsikkoehdokkaan ja suunnittelu täytyi aloittaa alusta. Lähdin hakemaan uutta ideaa otsikoksi musiikista. Sen jälkeen ideointi olikin helppoa. Oli oikeastaan ainoastaan yksi kappale, jonka pohjalta otsikon täytyi syntyä. Tämä kappale oli Elastisen melko tuore sinkkulohkaisu Eteen ja ylös.

Miksi juuri tämä kappale? Kyseinen kappale toimi meidän tsemppibiisinä kohtukuolemaraskauden aikana. Printtasin tuolloin sanat jääkaapin oveen ja kävin ne aina lukemassa silloin, kun usko onnistumiseen alkoi horjua. Ja näitä hetkiä oli usein. Kun sitten lopulta kävi niinkuin kävi, niin olin hetken aikaa aikeissa repiä nuo sanat pieniksi palasiksi. Sitä ennen kuitenkin luin ne vielä kerran ja totesin, että ne sopivat myös surusta selviytymiseen. Sanat saivat jäädä jääkaapin oveen ja siellä ne ovat edelleen. Nyt on vain taas kerran noustava ylös ja jatkettava eteenpäin. Elastisen sanoin: "Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan!".

Vähän vastaavanlainen suhde meillä on myös Juha Tapion kappaleeseen Meillä on aikaa. Kyseinen kappale oli ahkerassa radiosoitossa viime syksynä odottaessamme ensimmäisiä identtisiä kaksosia. Olemme lukuisia kertoja luoneet toisiimme katseet kertosäkeen soidessa "Meillä on aikaa vielä nauruun, leikkiin ja rakkauteen". Kun tuo raskaus sitten päättyi keskenmenoon, niin radiokanava kyllä vaihtui välittömästi tuon kappaleen alkutahtien singahdettua ilmoille. Nyt taas olemme pystyneet kappaletta kuuntelemaan, joskin suhde siihen on erilainen. Tällä hetkellä kysyn aina kappaleen kuultua itseltäni, onko meillä vielä aikaa? Oikeastaan kohdistan tämän kysymyksen uhmakkaille munasarjoilleni, jotka ovat ilmeisen päättäväisesti lakanneet tekemästä yhteistyötä. Pessimistinen minä - vaiko vain realisti?

Elastinen - Eteen ja ylös

Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
Koval duunilla asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Ne saa luun kurkkuun ku tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
Pusken täysii aina vaa.
Mun ei täydy vaan mä saan.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.
Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan.
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi.
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki.
Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa.
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa.
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen.
Nostan mun katseen ja suupielet.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.
Kuuntele kappale: YouTube, Spotify

Juha Tapio - Meillä on aikaa

Oi kultani älä niin huoli
vaikka terävä ja viuhuva nuoli
saattaa meihinkin osua kyllä 
Mitä huominen ottaa, antaa
sitä tänään vielä et voi kantaa
eikä ne murheet meihin yllä 
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään 
Älä kaunaa mennyttä kanna
sen viimein jo lähteä anna
takkinsa ottaa ja ovella kiittää 
Älä pelkoa tulevaisuuden
älä onnen tai onnettomuuden
me olemme tässä ja nyt ja se riittää 
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään 
Joka aamu mä odotan sua
niinkuin ihmeellistä ja uutta
Ja kun saavut mä tahdon katsoa sua
niinku ensimmäistä kertaa katsotaan 
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään 
Meillä on aikaa vielä
nauruun, leikkiin ja rakkauteen
iloon ja ukkosen jylinään
Meillä on aikaa vielä
kääntää kellot kohdalleen
joka ainoa päivä on tänään
Kuuntele kappale: YouTube, Spotify