Perhevapaauudistus

Perhevapaauudistus on ollut aktiivisen keskustelun kohteena viime aikoina. Helsingin Sanomat esitteli 10.3.2017 Politiikka-osiossaan viisi perhevapaamallia. Olen jo aiemmin kertonut kannattavani 6+6+6 -mallia. 6+6+6 -malli on siis tuo jutussa esitelty THL:n/Vasemmistoliiton/(RKP:n) malli. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi vapaasti siirrettävä jakso, joka olisi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. THL:n mallista poiketen korvaisin 24 kk:n kotihoidon tuen vähintään 6 kk:n hoitorahalla, joka olisi nykyistä kotihoidontukea merkittävästi suurempi.

Kannatan, että lasta hoidettaisiin kotona kaksivuotiaaksi asti. Keskoslapsen äitinä ymmärrän, että mikäli vain mahdollista, niin lasta ei kannata altistaa päiväkodeissa pyöriville taudeille tuon nuorempana. Lisäksi tuoreessa suomalaistutkimuksessa todettiin, että paras aika aloittaa päivähoito on kaksivuotiaana. Tutkimuksen mukaan viimeistään kolmevuotiaana tai aikaisemmin päivähoidon aloittaneet pärjäävät paremmin koulussa kuin sitä myöhemmin aloittaneet tai esikouluikään saakka kotihoidossa olleet.

Muun muassa Helsingin Sanomat ja Aamulehti kirjoittivat tästä tutkimuksesta marraskuussa 2016. On kuitenkin hyvä nostaa esiin, että tutkijat ovat todenneet, että asia ei ole välttämättä aivan näin yksinkertainen. Tutkimuksen tuloksissa voikin olla kyse ainoastaan siitä, että korkeakoulutetut, työelämässä hyvin menestyvät vanhemmat laittavat lapsensa muita aiemmin päivähoitoon. Jos lapset eivät olisi päivähoidossa, he saattaisivat siltikin kouluttautua muita pidemmälle. Vastakkainen näkökulma tässä "Paras ikä aloittaa päivähoidossa" -debatissa on ollut, että alle kolmivuotias ei hyödy varhaiskasvatuksesta. Tällaisen mielipiteen esitti muun muassa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen HS:n Vieraskynä-palstalla. Kuten Sinkkonenkin, kannatan perhepäivähoitoa. Suuret päiväkotiryhmät eivät ole 1-2 -vuotiaille oikea paikka.

Olen hiukan hämmentyneenä seurannut, että osassa esitettyjä perhevapaamalleja (esim. EK:n 7+6-malli) on täysin unohdettu se, että STM suosittaa täysimetystä 6 kuukauden ikään asti. Tämän jälkeen suositetaan imetyksen jatkamista vähintään 12 kuukauden ikään asti kiinteiden ruokien ohella. EK:n 7+6 -mallin mukaan olisin palannut töihin kun AAA oli 6 kuukautta. Ajatus samalla itkettää ja naurattaa. Kovin tuntuu olevan ohut päättäjien tietämys vauva-arjesta. Kun imettää vähintään kolme kertaa öisin ja vähintään kymmenen kertaa vuorokaudessa, niin ei siinä kyllä töihin repeä. Päätinkin kirjoittaa asiasta mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa tänään. Jutun pointti on se, että vanhempainvapaiden tasa-arvoisempi jakaminen on tärkeää, mutta ei lapsen edun kustannuksella. Toivoisin, että enemmän keskusteltaisiin myös siitä, että voitaisiinko perhevapaista aiheutuvat kustannukset korvata työnantajille yhteisen vakuutusjärjestelmän kautta (vrt. esim. Ruotsi). Näin ollen nuoren naisen palkkaamista ei koettaisi samanlaisena taloudellisena riskinä, mitä se nyt koetaan.

Alla vielä tuo kirjoittamani mielipidekirjoitus lyhentämättömänä. Vauva-arjen pyörityksessä tekstiin oli jäänyt asiavirhe EK:n mallin osalta. EK:n esittämä malli ei ole 5+5, vaan 7+6. Vauva-arki vaati veronsa tekstin asiatarkastuksen ja tekstin laadun suhteen - pahoittelut siitä 😉.

*********************************************************************

On toivottu, että myös lapsiperheet esittäisivät mielipiteitään perhevapaauudistuksesta. Perheenäitinä kannatan 6+6+6–mallia. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Nykyinen kotihoidontuki korvattaisiin 6 kuukauden hoitorahalla. Perhevapaista työnantajille aiheutuvat kustannukset tulisi korvata yhteisestä vakuutusjärjestelmästä. Järjestelmä ei ole kustannusneutraali, mutta mielestäni asia on niin tärkeä, että tähän yhteiskunnan kannattaisi panostaa.

Kokemus isien perhevapaiden pidosta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viittaa siihen, että isät käyttävät yleisimmin niitä vapaita, jotka on nimenomaan merkitty isille. Lisäksi isät käyttävät vapaita silloin jos perhe ne muuten menettäisi. Uudistus siis kannustaisi isiä käyttämään nykytilannetta selvästi pidempää 6 kuukauden vapaajaksoa.

Kiistattomasti on myös isän etu, että perhevapaat jakautuisivat vanhempien kesken nykyistä tasaisemmin. Sukupuolten välisen tasa-arvon ei tulisi kuitenkaan mennä lapsen edun edelle. Osassa esitettyjä malleja (esim. EK:n 5+5-malli) on täysin unohdettu se, että STM suosittaa täysimetystä 6 kuukauden ikään asti. Tämän jälkeen suositetaan imetyksen jatkamista vähintään 12 kuukauden ikään asti kiinteiden ruokien ohella. Oma, pian 8 kuukauden ikäinen vauvani imee rintaa kolmesti yölläkin. Päivisin vauvan juomana on äidinmaito kiinteiden ruokien syömisen ohessa. Imetyskertoja on vuorokaudessa vähintään kymmenkunta. Äidinmaito on vauvan pääasiallista ravintoa yksivuotiaaksi saakka. Äidinmaitoa ei siis voi korvata vedellä, eikä sitä ole lapsen edun mukaista korvata äidinmaidonkorvikkeella.

Monilta päättäjiltä tuntuu puuttuvan käsitys vauva-arjesta. Yöt ovat imetyksineen ja kaikkine muine heräilyineen lapsen ensimmäisen elinvuoden ajan niin rikkonaisia, että ainakaan minusta ei olisi vielä tällä hetkellä valvomisen aiheuttaman uupumuksen vuoksi hyötyä työnantajalle. Malleja valmisteltaessa tulisi siis huomioida vauvaperheiden reaalielämä. Toivoisin, että uudistuksessa lähdettäisiin liikkeelle siitä, mikä on lapsen etu.

Nimim. Vauva-arkea elävä äiti