Imetys herättää paljon tunteita. Oma suhtautumiseni asiaan on ollut aina jokseenkin neutraali. En juurikaan uskaltanut miettiä imetystä ennen pikkumiehen syntymää. Neuvolassakaan siitä ei oikeastaan juteltu. Muistan saaneeni neuvolasta yhden asiaan liittyvän lehtisen ja se "imetysperehdytys" olikin sitten siinä.
Tätä taustaa vasten tarkasteltuna minulle tuli melkoisena yllätyksenä se kuinka suuressa roolissa rintamaito tulikin olemaan AAA:n syntymän jälkeen. Kun AAA päättikin syntyä keskosena, niin hänen sairaalajaksollaan painotettiin heti alusta lähtien rintamaidon hyötyjä ja imetykseen kannustettiin voimakkaasti. Tuon raastavan sairaalajakson aikana rintamaidon tuottaminen tuntui olevan ainut keino, jolla pystyin auttamaan lastani ja olemaan hyödyksi. Näin ollen rintamaidon merkitys nousikin heti alusta lähtien meidän perheessä arvoon arvaamattomaan - niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Minulle tuli melkoisena yllätyksenä, kuinka hidas prosessi maidontuotannon käynnistyminen on. Pari ensimmäistä päivää synnytyksen jälkeen meni siinä, että yritimme saada lypsettyä paria onnetonta maitotippaa pienimpään mahdolliseen lääkeruiskuun (3 ml). Näitä muutamia kallisarvoisia tippoja kiikutimme sitten vauvalle syötettäväksi. Mikäli minua ei olisi valistettu, että näin hitaasti homma eteneekin, niin olisin jo monta kertaa luovuttanut siinä uskossa, että minulta ei yksinkertaisesti heru maitoa. Kun maidontuotanto sitten muutaman päivän päästä käynnistyi, sainkin olla pumppailemassa parin tunnin välein, sillä muutoin olo olisi käynyt rintoihin pakkautuvan maidon vuoksi turhan tukalaksi. Viikossa maidontuotanto nousi muutamasta tipasta desilitroihin.
Ensimmäiset viikot elinkin jokseenkin symbioosissa rintapumpun kanssa - pumppailin parin tunnin välein päivin ja öin. Yksi suurimpia yllätyksiä minulle olikin se, että kuinka suuri osa ajasta lapsen syntymän jälkeen pyöri rintojeni ympärillä. Elämä oli yhtä pumppaamista ja imetyksen opettelua. Vähitellen pikkumies jaksoin imeä riittävästi myös rinnasta ja parin kuukauden kuluttua pumppailin enää yösyöttöä varten pullomaidot. Mies syötti nämä vauvalle alkuyöstä, jotta sain edes sen yhden parin tunnin mittaisen yhtenäisen unipätkän yössä. Muistaakseni lopetin tuonkin pumppailun joskus marras-joulukuussa, sillä siitä tuli liikaa stressiä - päivään ei yksinkertaisesti tahtonut mahtua sellaista hetkeä, jolloin olisin ehtinyt pumpata. Pumppausta kun ei voinut tehdä aivan hetki ennen imetystä, jotta pikkumiehellekin riitti vielä tuoretta evästä. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että menetin tuon muutaman tunnin yhtenäisemmän unipätkän öistä. Not good! Imetin varmaankin ensimmäiset kuutisen kuukautta parin tunnin välein ympäri vuorokauden. Vähitellen imetysväliä sai hiukan pidennettyä.
Kiinteiden ruokien myötä (4 kk iässä) imetin yleensä niiden antamisen jälkeen. Pitkään päiväimetyksiä oli kuusi: aamupuuron jälkeen, päiväunille nukutustissi, lounaan jälkeen, toisille päiväunille nukutustissi, päivällisen jälkeen ja iltapuuron jälkeen. Yöllä pikkumies tankkasi sitten vielä vaihtelevan määrän maitoa - 3-6 kertaa. Heinäkuussa minulla oli vihdoin voimia luopua nukuttamisesta päiväunille tissille. Elokuun alussa lopetin myös lounaan ja päivällisen jälkeiset imetykset. Muutama viikko sitten jätin pois aamupuuron jälkeisen imetyksen. Päivällä imetyksiä on siis enää ainoastaan kaksi: välipalan ja iltapuuron jälkeen. Imetystä on tarkoitus vähentää nyt edelleen asteittain.
Imetyksen lopettamiseen liittyy jonkin verran huolta siitä, että saako AAA riittävästi nestettä ja toisaalta maitotuotteita. Maitotuotteista meillä ei mene vasta kuin viili/jogurtti lounaan jälkiruokana. Olemme aloitelleet maitotuotteita kovin varovaisesti AAA:n refluksin vuoksi. Ehkäpä pitäisi seuraavaksi uskaltaa kokeilla maitoon tehtyä puuroa ja sen jälkeen jo varovasti pieniä määriä maitoa mukista.
Ajattelin, että nyt olisi korkea aika saada sanottua tästä imetysasiastakin jotakin ennen kuin tämä "hupi" kokonaan loppuu. Sen verran keskeinen asia meidän vauva-aikaa imetys kuitenkin on ollut. Oheinen imetykseen liittyvä sarjakuva kuvaa tuntojani asian tiimoilta aika hyvin. Aika usein kävi niin, että kuljin kotona silmät ristissä "luukku auki". Ylipäätään ei jaksa enää paljoa kiinnostaa, mitä muut imetyksestä ajattelevat - asia on itselleni niin arkinen ja luonnollinen.
Imetysaikanani huomasin, että imetyksen voi yleensä hoitaa melkoisen huomaamattomasti. Pyrin hakeutumaan sellaiseen paikkaan, että sain käännettyä tuolin selkä yleisöön päin. Väitän, että useimmiten julkisilla paikoilla imettäessäni lähiympäristö ei ollut imetyksestäni tietoinen. Boobin imetyspaidat ovat osoittautuneet tässä operaatiossa jokseenkin korvaamattomiksi. Niiden kanssa ei tarvinnut kaivaa koko rintaa esille. Harsovirityksiä oli melko turha yrittää rakentaa, sillä vauva nykäisi harson välittömästi pois. Rätti naamalla oli ilmeisesti epämukavaa syödä :)
Olen jokseenkin huvittuneena seurannut silloin tällöin leimahtavia keskusteluja esimerkiksi siitä että, onko soveliasta imettää ravintolassa. En jaksa ymmärtää niitä ihmisiä, joita tämä häiritsee. Minusta tämä osoittaa lähinnä sitä, ettei näillä ammattivalittajilla ole oikeita ongelmia. Ja näitä tyyppejä vaivaa usein myös käänteismoralismi. Samaan aikaan he voivat paistatella päivää stringibikineissä yläosalla tai ilman - tai muuten kulkea tissivako vilkkuen - ja tämä on heille ihan fine. Samoin katukuvassa näkyvät alusvaatemainokset. Imetyksessä taas ei ole mitään eroottista.
