Julkisuudessa ryvettynyt Kätilöopiston sairaala...

Kätilöopiston sairaala on viimeisen vuoden aikana ollut julkisuudessa useammankin negatiivisen asian tiimoilta. Viime syksynä Helsingin Sanomissa käytiin keskustelua huonosta keskenmenojen hoidosta, missä yhteydessä Kätilöopiston sairaala nousi esiin. Tänä keväänä useampi Kätilöopiston sairaalan kätilö jäi kiinni ilokaasun käytöstä työaikana - asiasta väännettiin vitsiä mediassa melko pitkään. Tämän jälkeen julkisuuteen nostettiin vuonna 2012 tapahtunut karmea hoitovirhe, jonka seurauksena nuori ensisynnyttäjä menehtyi verenvuotoon hätäsektion jälkeen. Ko. hoitovirheen tehneet anestesiaääkäri, hoitaja ja kätilö tuomittiin sakkoihin kuolemantuottamuksesta. Kesäkuussa Helsingin Sanomat nosti keskustelun aiheeksi lisääntyneet matkasynnytykset. Synnyttäjät olivat kokeneet, että heitä oli päivystyksessä käsketty pysyä kotona liian pitkään. Jälleen kerran Kätilöopiston sairaalan toiminta oli tapetilla. Valitettavasti omat kokemukseni tukevat näitä tarinoita. Kätilöopiston sairaalan päivystyksessä yritetään viimeiseen asti saada potilas pysymään kotona. Päivystykseen ei ole mitään asiaa, mikäli ei ole ottanut Panadolia ensin - niinkuin kipu itsessään ei olisi jo indikaattori ongelmasta, joka olisi raskaana olevalta syytä tutkia. Poistuuko ko. ongelma (esim. kohdunulkoinen raskaus, verenvuoto raskauden aikana) kipulääkkeellä? Minusta tämä on todella epäammattimaista ja edesvastuutonta toimintaa hoitohenkilökunnalta.

Kätilöopiston sairaalan julkisuuskuva vaatisikin nyt kipeästi kiillottamista... Itselläni on ko. sairaalasta sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia riippuen paljolti kohtaamastani hoitohenkilökunnasta. Kokemukset keskenmenojen hoidosta ja päivystystoiminnasta menee näiden kauhutarinoiden puolelle. Laparoskopia hoitui Kätilöopiston sairaalassa aivan asianmukaisesti ja minut leikannut kirurgi Päivi Härkki on niitä harvoja empaattisia lääkäreitä, joita olen viime vuosien aikana kohdannut. Bonuksena hän on vielä alansa parhaimmistoa. Kohtukuoleman jälkeinen synnytys hoidettiin myös Kätilöopiston sairaalassa ja ei sekään nyt mennyt niin kuin Strömsössä. Kivunlievityksessä ei olisi ollut mitään syytä säästellä. Käynnistetty synnytys eteni kuitenkin lopulta käynnistyttyään melko vauhdikkaasti ja kivunlievitys jäi saamatta. Siinä sitten räpiköitiin tuskissaan puhekyvyttömänä tunti-pari ja synnytettiin luomusti kaksoset. Ja ei kuulemma ole normaalia tämänasteinen kipu synnytyksen aikana - johtui nopeasta avautumisesta käynnistykseen liittyen. Jälkikäteen ihmettelinkin, että kuinka kukaan hullu uskaltaa synnyttää enää uudelleen koettuaan sen kerran :) Ja minulla vielä on epätavanomaisen hyvä kivunsieto endometrioosistani johtuen. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen edessä oli vielä kohdun MVA-imutyhjennys kaksi kertaa peräkkäin Buranan voimalla - tuota kutsuisin kipukokemuksena äärimmäiseksi. Lääkärikin sattui olemaan kylmin koskaan kohtaamani - empatia oli hänelle selvästi aivan vieras käsite. Komplikaatioilta ei jälleen kerran vältytty, vaan kohtu täytty verellä tyhjennyksen jälkeen eikä vuoto ollut loppua. Onneksi en kuitenkaan suostunut kaavintaan, joka olisi haluttu kokemattoman lääkärin toimesta väkisin tehdä yöpäivystyksen aikana - jos siihen olisin suostunut, niin en tiedä olisinko enää tässä. Eli summa summarum: enemmän näitä horrorkokemuksia taitaa ko. sairaalasta olla kertynyt kuin mitään myönteistä.

20 % isistä ei pidä lainkaan perhevapaita

Helsingin Sanomat uutisoi 17.6.2016 Kelan tutkimuksesta, jonka mukaan joka viides isä ei pidä minkäänlaista perhevapaata. Nämä isät eivät siis jää kotiin hoitamaan vauvaa edes muutamaksi viikoksi yhdessä äidin kanssa juuri vauvan syntymän jälkeen. Perhevapaan käyttämättä jättämiseen ei ole yksiselitteisiä syitä. Näiden isien on kuitenkin tutkimuksissa todettu olevan vähemmän koulutettuja ja pienempituloisia kuin isät, jotka pitävät perhevapaata. He myös työskentelevät muita isiä useammin pienissä, miesvaltaisissa työpaikoissa.

Perhevapaiden epätasainen jakautuminen on ongelmallista muun muassa siksi, että se pienentää naisten tuloja ja kustannukset kasautuvat naisvaltaisten alojen työnantajille. Naisten eläkkeet jäävät alhaisemmiksi kuin miesten. Perhevastuiden epätasainen jakautuminen kaiken kaikkiaan heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla. Asiaa voidaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, että myös miehillä tulisi olla tasavertainen oikeus vanhemmuuden sisältävään elämään, ja lapsella oikeus saada vahva suhde molempiin vanhempiinsa.

Nykyisellään isyysvapaa on enintään 54 arkipäivää eli noin 9 viikkoa. Isä voi olla kotona yhtä aikaa äidin kanssa valintansa mukaan 1-18 arkipäivää eli noin 3 viikkoa sinä aikana, jolloin äiti saa äitiys- tai vanhempainrahaa. Loput isyysvapaapäivät isä voi pitää sen jälkeen, kun vanhempainrahan saaminen on loppunut. Isyysvapaa pidetään ennen kuin lapsi on täyttänyt 2 vuotta. Isyysvapaan lisäksi isä voi lapsen syntymän jälkeen pitää seuraavia perhevapaita:

• vanhempainvapaan (158 arkipäivää eli noin puoli vuotta), joka on äidin äitiysvapaan (105 arkipäivää eli noin 4 kuukautta) jälkeen. Vapaan voi myös jakaa äidin kanssa.
• hoitovapaan, joka on vanhempainvapaan jälkeen (max. 3-vuotiaaksi asti).
• osittaisen hoitovapaan, jos isä palaa töihin osa-aikaisesti

Tilastotietoa perhevapaiden käytöstä:
Isyysvapaata (1–18 arkipäivää) äidin äitiys- tai vanhempainvapaan aikana käytti 78 % isistä vuonna 2014. Isyysvapaata vanhempainvapaakauden jälkeen (1–54 arkipäivää) käytti 34 % isistä vuonna 2014. Vanhempainvapaata käyttävät lähes yksinomaan äidit. Isät eivät juurikaan käytä mahdollisuuttaan jakaa vanhempainvapaa äidin kanssa. Isäkuukauteen sisältynyttä kahta viikkoa pidempää vanhempainvapaata tai nykyisen yhdeksän viikon isyysvapaan lisäksi pidettävää vanhempainvapaata käyttää 1–3 % isistä. Osuus ei ole muuttunut sitten vuoden 1995. Kotihoidon tukea käytetään 89 prosentissa perheistä vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lasta hoitaa lähes aina (98 %) oma vanhempi, joka lähes aina (97 %) on äiti. Osittaisella hoitovapaalla olevalle alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmalle maksettavan joustavan hoitorahan turvin hoidettiin 6,0 % ikäryhmän lapsista.  Osittaista hoitovapaata käyttävät pääasiassa äidit (94 %). Osittaista hoitovapaata käyttävät äidit ovat hyvässä taloudellisessa asemassa ja heillä on keskimäärin korkeampi koulutus kuin kotihoidon tukea saavilla äideillä. (THL)

Kirjoitin aiemmin kannattamastani perhevapaiden 6+6+6-mallista.

Lähde: Kela

Hyvää juhannusta!

Muumipeikon juhannusruno  

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.  

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.  

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.  

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.  

– Tove Jansson –

Näillä sanoilla haluan toivottaa kaikille oikein rentouttavaa juhannusta! Meillä juhlitaan tänään juhannuksen lisäksi kolmekymppisiä.

Luonnon ihmettelyä

Olen kevään ollut opintovapaalla ja käynyt iltapäivisin lyhyellä kävelyllä. Näillä kävelylenkeillä olen saanut seurata kevään edistymistä, minkä olen kokenut valtavan antoisana. On ollut hauska seurata, kuinka maisema saman lenkkireitin varrella muuttuu melkeinpä päivittäin - eilen bongasin ensimmäiset metsämansikat. Muutama viikko sitten pohdimme A:n kanssa syreenin ja tuomen eroja -  molemmissa on hyvin samanlainen kukinto. Hetken pähkäiltyämme totesimme, että tuomi on puu ja syreeni taasen pensas :) Huumaava tuoksu molemmissa!

Syreeni

Minä pidän myös teiden vierustat vallanneista villeistä lupiineista, vaikka moni niistä Suomen luontoon kuulumattomana vieraslajina haluaakin eroon - antaa kaikkien kukkien kukkia :)

Lupiini

Käsihygieniasta

Silja Symphonyn vatsatautiepidemia herätti jälleen kiivaan keskustelun käsihygienian merkityksestä tautien leviämisen estämisessä. Samaa keskustelua käytiin myös talven influenssaepidemian aikaan. Käsienpesun on kiistatta todettu ehkäisevän tautien leviämistä. Käsien peseminen ehkäisee tautien leviämistä paremmin kuin käsidesin käyttäminen. Tehokkaimmin flunssa tarttuu käsien tai ovenkahvojen välityksellä nenästä nenään. Käsienpesu kymmenen kertaa päivässä pienentää flunssariskin puoleen. Käsienpesun lisäksi tärkeää on käsien huolellinen kuivaus. Käsien saippuapesu ja huolellinen kuivaus luulisi olevan pieni vaiva, mikäli sillä säästyy sairastelulta. Myös kasvojen turhaa koskettelua  kannattaa välttää.

Jostakin syystä käsienpesu on kuitenkin monille vaikeaa. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 12.6.2016 todettiin, että hygienia-alan yritys Initialin teettämän tutkimuksen mukaan vaivaiset 58 prosenttia suomalaisista pesee jokaisen wc-käynnin yhteydessä kätensä saippualla. Prosenttiluvun hilaaminen ylemmäs kohti Ruotsin (81 %), Norjan (80 %) ja Tanskan (85 %) tasoa olisi järkevä tavoite. Tilannetta saattaa selittää suomalaisten WC-tilojen puutteet: saippua, käsipaperi tms. usein loppu. WC-tilat ovat usein epäsiistejä ja saippua-annostelijaan ei juuri houkuta koskea. Miksi näitä saippua-annostelijoita ei voisi muuttaa automaattisiksi - käsi vain alle ja annostelijasta tulisi saippuaa. Kai tässäkin jälleen kerran raha ratkaisee.

Itse kammoksun julkisia vessoja ja myös julkisten tilojen ovenkahvoja, hissin valintanappeja, maksukorttipäätteitä jne. Usein käytän invavessaa, mikäli sellaiseen pääsee vapaasti. WC:n huuhtelunappiin en koske paljain käsin vaan paperilla. Mikäli WC:ssä ei ole automaattihanaa, niin suljen hanan koskematta siihen paljain käsin. Talvella käytän julkisissa tiloissa liikkuessani myös hanskoja - se helpottaa elämää melkoisesti.  Näin kesäaikaan pyrin tarttumaan ovenkahvoihin hiha käden suojana. Enpä ole tänä talvena sairastanut yhtäkään vatsatautia tai flunssaa. Meillä on myös kotona puolisoni kanssa erilliset käsipyyhkeet ja vaihdan niitä muutaman päivän välein - toisen sairastaessa vaihdan pyyhkeet päivittäin. Epidemia-aikoina myös kättelyä kannattaa välttää - vastapuoli yleensä ymmärtää. Ja ainahan asian voi kääntää niin että selittää, ettei halua tartuttaa juuri sairastamaansa flunssaa vastapuoleen :)

Antibakteeriset tuotteet jättäisin kaupan hyllyyn - ne on tarkoitettu sairaalaympäristöön: http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1456199377265 .

Maaret Kallio: Miten oman lapsen kuolemasta voi selvitä?

Psykoterapeutti ja pappi Johanna Ervast kertoo Maaret Kallion keskusteluohjelmassa, miten oman lapsen kuolemasta voi toipua. Maaret Kallio ja Johanna Ervast pohtivat ohjelmassa myös, miten muiden ihmisten tulisi suhtautua toisen äärimmäiseen suruun.

"Olin ennustanut itse itselleni, että lapsen kuolemasta ei voi selvitä. Mutta ihmisellä on taito selvitä kaikesta, vaikkei sitä tiedä siinä hetkessä", Ervast sanoo.

Katso ohjelma osoitteessa http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1465179062061.

P.S. Itse en ehkä puhuisi toipumisesta, vaan pikemminkin siitä että, miten asian kanssa oppii elämään.

Kohti Toivoa

Tänään 4.6. on Toivon päivä. 

"Toivo on annettu
meitä kantamaan

Toivo on lähetetty
voimaa antamaan

Toivo tuo elämään
syvän mielekkyyden

Toivo voi valaista
kivun ja pimeyden

Toivo kestää silloinkin
kun ei kestä mikään muu"

P.S. Kuvasssa pihallamme kasvavaa juhannusruusua - sekin on kukinnassaan aikaansa edellä