Sekundaarinen lapsettomuus

Helsingin Sanomissa 5.11.2015 kerrottiin sekundaarisesta lapsettomuudesta otsikolla "Puoliksi tyhjä syli". Sekundaarinen lapsettomuus tarkoittaa tilaa, jossa nainen on ollut aiemmin raskaana, muttei  kykene uudelleen tulemaan raskaaksi alle vuoden yrityksen aikana. Raskaudeksi lasketaan myös sellaiset raskaudet, jotka eivät ole päättyneet elävän lapsen syntymään (kohdunulkoinen raskaus, keskenmennyt raskaus tai kohtukuolema). Näin ollen myös minut katsotaan sekundaarisesti lapsettomaksi. Vähän hullulta se toki tuntuu.

Koen sekundaarisen lapsettomuuden hankalana aiheena ja uskon, etten ole tässä suhteessa mikään ainutlaatuinen tapaus. Minusta lapseton on sellainen, jolla ei ole lapsia. Sekundaarisesti lapseton tuntuu hyvin keinotekoiselta termiltä. Hedelmättömyydestä voi toki kärsiä, vaikka lapsia jo olisikin. Lapsettomuutta tämä ei kuitenkaan ole. Lapsellinen ei voi olla samaan aikaan lapseton. Tämä on lapsettomuuden vähättelyä.

Ymmärrän, että se jos toista, kolmatta tai neljättä lasta ei kuulu, voi olla pettymys. Tuo suru ei kuitenkaan ole samanlaista kuin lapsettomalla lapsettomuudesta kärsivällä. En sano tätä sillä ajatuksella, että surussa voisi tai tarvitsisi jotenkin kilpailla. Tilanne on kuitenkin aivan erilainen - lapsellinen on lapsellinen ja lapseton on lapseton. Näitä tilanteita ei voi verrata toisiinsa. Lapsi on ihme, ei itsestäänselvyys. Välillä tuntuu, että sekundaarisesti lapsettomat unohtavat iloita olemassa olevista lapsistaan. Tämä tuntuu jotenkin epäloogiselta, sillä luulisi ymmärtävän viimeistään vallitsevassa tilanteessa olla heistä kiitollisia - lapsi ei ole enää itsestäänselvyys. Sen sijaan kuitenkin keskitytään siihen, mitä ei saada ja unohdetaan iloita siitä lottovoitosta, jonka on jo saanut. Kaikille ei suoda sitä ensimmäistäkään.

Jos palataan vielä tähän Helsingin Sanomien juttuun, niin en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen kun haastateltava Mirkku Tenhunen totesi saaneensa hiljattain keskenmenon. Keskenmenoksi hän kutsui tilannetta, jossa kuukautiset alkoivat raskaustestiä seuraavana päivänä. Kyseessä ei ollut keskenmeno, vaan biokemiallinen raskaus. Keskenmenon kokeneesta tämä tuntui keskenmenon vähättelyltä. Tuo biokemiallinen raskaus oli saanut ilmeisesti alkunsa spontaanisti, sillä pariskunta on vasta aloittelemassa koeputkihedelmöityshoitoja. Heidän tilanteensa ei vaikuta mitenkään toivottomalta. Haastateltava Assi Arnimaa-Leinonen vaikutti olevan asian käsittelyssä jo paljon pidemmällä ja pidin hänen asenteestaan. Hän osasi iloita siitä, että on jo saanut kokea vanhemmuuden. Häntä itseään lainatakseni: "Elämä on selvästi opettanut nöyryyttä!".