Jälkitarkastusta, henkistä tukea tai keskenmenotutkimuksia tarjotaan julkisella puolella vain harvoille. Keskenmenon hoito tapahtuu Helsingissä tavallisimmin siten, että potilas hakeutuu Kätilöopiston naistentautien päivystykseen, jossa varmistetaan keskenmenodiagnoosi. Mikäli kohdun tyhjentymistä tarvitsee avittaa, niin se tapahtuu yleensä kotiin annettavilla kohdun supistelua lisäävillä lääkkeillä. Lääkkeellistä avittamista tarvitaan tilanteissa, joissa keskenmeno on keskeytynyt eli vuoto ei ala vaikka alkio/sikiö on kuollut tai tilanteissa, joissa keskenmeno on epätäydellinen eli kohtu ei ole vuodosta huolimatta tyhjentynyt. Lääkkeet ovat samoja, joilla hoidetaan raskauden keskeyttäminen (Mifegyne, Cytotec). Jälkitarkastus korvataan sillä, että potilasta pyydetään tekemään muutaman viikon kuluttua kotona raskaustesti.
No mikä tässä ei sitten toimi? Potilaan on mahdotonta itse arvioida, onko kohtu tyhjentynyt kunnolla. Negatiivinen raskaustesti ei kerro koko tarinaa siitä, että onko kohtuun jäänyt raskausmateriaalia. Omalla kohdallani raskausmateriaalia on jäänyt kolme kertaa kohtuun, vaikka raskaustesti olisi ollut negatiivinen. Kohtuun jäänyt raskausmateriaali voi oireilla tulehduksena tai vuotohäiriöinä, mutta potilaan on vaikea itse arvioida mikä on sellainen oire, josta on syytä huolestua. Kohdun epätäydellinen tyhjentyminen voidaan havaita jälkitarkastuksessa tehtävällä ultraäänitutkimuksella, jonka yhteydessä voidaan tarvittaessa vielä ruiskuttaa keittosuolaliuosta kohtuun ultraääninäkyvyyden parantamiseksi (sonohysterografia). Mikäli kohtuun havaitaan jääneen raskausmateriaalia, niin sitä voidaan yrittää poistaa uudella lääkkeellisellä tyhjennyksellä, alipaineimulla (MVA-tyhjennys), tai nukutuksessa tehtävällä kaavinnalla. Kaavinta voidaan tehdä ns. sokkokaavinnalla, jossa kaavitaan koko kohtuontelo tai sitten selektiivisenä kaavintana, joka tehdään hysteroskooppisesti eli kohduntähystyksen yhteydessä vain niistä kohdin kohtua, joissa raskausmateriaalia nähdään.
Henkistä tukea meille ei ole koskaan tarjottu keskenmenon jälkeen. Minusta jokaiselle keskenmenon kohdanneelle tulisi kertoa, että keneen hän voi olla yhteydessä, mikäli kokee tarvetta keskustella tapahtuneesta vielä jälkikäteen. Potilas voi tällöin itse harkita hakeutuuko saamaan henkistä tukea vai ei. Päivystyksessä olevaa hoitohenkilökuntaa tulisi myös kouluttaa kohtaamaan keskenmenon kohdannut potilas. Valitettavan monilta lääkäreiltä puuttuu empatiakyky ja käyttäytyminen vaikeassa potilastilanteessa saattaa olla kummallista. Olen päivystyksessä kohdannut mm. hihittelevän lääkärin, joka totesi, että meille on nyt käynyt tällainen "tylsä juttu". Tylsä juttu oli melkoisen laimea ilmaisu keskenmenolle vuosien lapsettomuuden ja kahden aiemman epäonnistuneen raskauden jälkeen.
Syitä keskenmenoille aletaan julkisella puolella selvittää vasta kolmen keskenmenon jälkeen. Syitä keskenmenoille ei ole meidän tapauksessa lähdetty julkisella puolella tutkimaan, sillä kohdallamme ei ole täyttynyt kriteeri kolmesta keskenmenosta. Kohtukuoleman ja sikiöpoikkeavuuden syy on tiedossa, eivätkä ne viittaa sellaisiin syihin, joita keskenmenotutkimuksilla selvitetään. Keskenmenojen syitä voidaan selvittää esimerkiksi veren hyytymistekijätutkimuksilla tai kromosomitutkimuksilla. Vaikka syytä toistuville keskenmenoille ei näissä tutkimuksissa useinkaan löydetä, niin potilaalle ne ovat kuitenkin aina jonkun syyn poissulkemista. Uutta raskautta on henkisesti helpompi yrittää, jos tiedossa on, että mikään tutkimuksissa ei viittaa siihen että keskenmeno toistuisi.
Helsingin Sanomat keräsi tämän 13.11. julkaistun artikkelin innoittamana keskenmenon kohdanneiden kokemuksia keskenmenon hoidosta pääkaupunkiseudulla. Näistä kokemuksista koottu juttu ”Voi voi, vauvasi kuoli” julkaistiin Helsingin Sanomissa tänään 28.11. Omakin ääneni oli päässyt kuuluviin tuossa jutussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.