E:n täyteinen viikonloppu

Viime viikonloppuna kotimme täyttyi hetkeksi E:stä kaikkine tilpehööreineen, sillä saimme pitkästä aikaa E:n yökylään. Aiempaan postaukseen liittyen meille toimitettiin myös päivitetyt E:n hoito-ohjeet. Kaikki sujui oikein hyvin ja hoitotiimi toimi saumattomasti. Kävimme pitkällä iltalenkillä ja A varusti niin meidät kuin rattaatkin lukuisilla heijastimilla. Tunsin itseni kaikkien vilkkuvien valojen kera joulukuuseksi, mutta samalla tämä oli kaikessa huvittavuudessaan toki myös liikuttavaa huolenpitoa. E:n kyläilyohjelmistoon kuuluivat lisäksi leikkipuistovierailu, haravointi sekä tädin ja sedän juoksutus kaikissa muodoissaan. Ja jotta lastenhoidosta ei nyt syntyisi täysin vääristynyttä kuvaa, niin mukaan mahtui näiden ilonhetkien lisäksi myös vaipanvaihtoa, pyllynpesua, ruokasotkua, itkua, potkua ja lukuisia kieltosanoja.

E nukkui yhdenmittaiset yhdeksän tunnit yöunet ja täti ja setä - noh, katkottaiset kuuden tunnin yöunet. E nukkui välissämme (virhe!) ja saimmekin tuta, että noin pieni nukkuu vielä melko levottomasti. Heräsimme valppaina jokaiseen E:n pieneen liikahdukseen tai inahdukseen, valmiina tarjoilemaan maitopulloa - turhaan. Näiden pienempien herätysten lisäksi heräsin kertaalleen myös siihen, kun E potkaisi minua nenään. Kuuden jälkeen aamulla E hyppi jo täysin virkeänä, ilosta kiljuen sängynpäätyä vasten. Salaa tunsin pientä vahingoniloa seinänaapureidemme puolesta. Kuinka usein olemmekaan heränneet viikonloppuaamuisin  Robinin Boom Kah -kappaleen tahteihin tai lasten tappelun ääniin. Tulipa hiukan tasattua tilejä :).

Millaista sitten on ollut näin lapsettomuudesta kärsivänä olla tädin ja sedän roolissa? Opettavaista. Uskon, että meillä on melko realistinen näkemys lapsiperhe-elämästä, sillä olemme eläneet täysillä mukana E:n elämässä. Se on ollut tietysti hetkittäin raastavaa itsekidutusta, mutta myös monella tapaa antoisaa ja näkemyksiä avartavaa. Olemme ehdottomasti saaneet tältä erityislaatuiselta suhteelta enemmän kuin se on meiltä ottanut. Liian hattaraiset ja vaaleanpunaiset odotukset lapsiperhe-elämästä ovat karisseet. Se on avannut silmiä sille, että myös lapsettomien elämässä on omat hyvät puolensa - ei tämä ole yksinomaan kärsimystä. Se on erilaista elämää kuin mitä olisimme toivoneet, mutta ei missään nimessä huonoa tai tarkoituksetonta elämää.

Kohtalokas kantapää...