Tasaisin väliajoin minut valtaa vahva epäoikeudenmukaisuuden tunne. En vaan yksinkertaisesti voi käsittää, että mistä hyvästä olemme ansainneet kaiken tämän paskan. Ellinooraa lainatakseni: "Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa?".
Tiedän, ettei tämä itsesäälissä rypeminen ole hyväksi, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi. Uskon, että jokainen pidempään lapsettomuudesta kärsinyt on ajoittain katkera. Aluksi koin tästä syyllisyyttä. Myöhemmin opin, että turha tästä katkeruudesta on itseään syyllistää - katkeruus kuuluu ihan lapsettomuuden perusfiiliksiin. Olisi raskasta kaiken muun paskan lisäksi vielä teennäisyydellä kannatella sädekehää päänsä ympärillä. Oma sädekehäni on jo himmentynyt, A:n vielä ajoittain loistaa.
A jaksaa aina muistuttaa, ettei muiden onni ole meiltä pois. Ei ehkä olekaan, mutta me emme myöskään ole ansainneet kaikkia näitä vastoinkäymisiä. Ja ne muut eivät ole ansainneet jatkuvaa onneaan.
Maailma Mustavalkoinen -blogissa on puettu sarjakuvien muotoon lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Tämä sarjakuva tiivistää hyvin tämänhetkisiä tuntojani: Anteeksi_png_07062009.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.