sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivä - ei vielä tänäänkään, ei ehkä koskaan

Isänpäivä ja äitienpäivä ovat niitä päiviä, jolloin meitä kipeästi muistutetaan, ettei meistä tullut vanhempia vielä tänäkään vuonna. Ei ainakaan sillä tavalla kuin olisimme toivoneet - elävälle lapselle.

Tänään lapsettomuuttamme taas hierotaan vasten kasvoja ja epätoivo riipii sielua. Isänpäivämarkkinointia on tullut viikkokaupalla joka tuutista, mikä on toiminut jatkuvana muistutuksena tilanteestamme. En ymmärrä, miksi vanhemmuutta pitää juhlistaa oikein erillisellä juhlapäivällä. Meillä ei juhlita tänään. Alunperin suunnitelmissamme oli elää tämän päivän yli pyörimällä kaupungilla ostosten ja hyvän ruuan merkeissä. Kunnes sitten tajusimme, että kyseessä on pyhäpäivä ja kaupat kiinni. Niinpä niin, se siitä suunnitelmasta. Onneksi kuntosali on auki.

A:lle isänpäivä on erityisen tympeä, sillä myös hänen oma isänsä on kuollut. Meille isänpäivä on kuolleiden muistopäivä, samoin kuin myös äitienpäivä. Meille tämä on myös someton päivä - kukaan tahattomasti lapseton ei jaksa lukea lukuisia isänpäiväpäivityksiä.

Tämä on hyvä päivä muistaa, että lapsettomuus koskettaa myös miehiä. Tämä voi päästä unohtumaan, sillä lapsettomuuden tutkimukset ja hoidot keskittyvät pääasiassa naiseen. Mies jää lapsettomuushoidoissa helposti sivustakatsojaksi ja tukijan rooliin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.