sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Perhesuunnittelu

Moni suunnittelee esikoisen syntymän kesälle (HS 7.7.2014). Syynä lienee isän kesälomien mahdollistama pidempi yhteinen aika vastasyntyneen kanssa. Nykyään syntyvyyspiikki on heinäkuussa, kun se aiemmin oli yhdeksän kuukautta juhannuksesta eli maaliskuussa. Heinäkuussa syntyneet lapset ovat saaneet alkunsa marraskuun harmaudessa, jolloin hormonit eivät erityisemmin hyrrää.

Ensimmäisen lapsemme laskettu aika olisi ollut heinäkuussa (hääpäivänämme), toisen joulukuussa, kolmannen ja neljännen huhtikuussa (äitini kuolinpäivänä) ja viidennen sekä kuudennen elokuussa. Meidän kohdallamme ei ole kertaakaan voitu puhua suunnitelmallisuudesta. Lapsettomuudesta kärsivänä keskustelut raskauden ajoittamisesta tuntuvat käsittämättömiltä. Lapsesta tehdään projekti, jonka on sujahdettava maailmaan tulevan isän ja äidin suunnitelmiin parhaiten sopivana ajankohtana.

Lapsen syntymähetken lisäksi suunnitellaan myös lasten optimaalinen lukumäärä.  Helsingin Sanomat uutisoi 17.11.2015 Väestöliiton tuoreimman perhebarometrikyselyn tuloksista. Vuonna 2007 kerätyn Väestöliiton perhebarometrikyselyn mukaan suomalaisten ihanteellisena pitämä lapsiluku oli lähes 2.5 lasta, nyt luku on jo hiuksenhienosti alle kahden. Ihanteellinen perhekoko on alentunut ja aiempaa useampi pitää lapsettomuutta toivottuna vaihtoehtona. Vastaavasti suuren perheen – vähintään kolme lasta – ihanne on harvinaistunut.

Me emme ole olleet suunnitelmallisia. Meillä ei ole koskaan keskusteltu lapsen syntymän ajoittamisesta tiettyyn vuodenaikaan tai ihanteellisesta lapsiluvusta. Tällaisia keskusteluja emme ole käyneet edes silloin, kun emme vielä kärsineet lapsettomuudesta. Tämä johtunee siitä, että olemme aina tienneet, ettei elämässä voi suunnitella asioita liian pitkälle - joku suunnittelee aina meitä paremmin.

Jos leikitään, että tällainen perhesuunnittelu olisi meille mahdollista tai ylipäätään mielekästä, niin pyrkisin kuitenkin ajoittamaan lapsen syntymän jonnekin aivan muuhun ajankohtaan kuin heinäkuulle. Loppuraskaus on tukalaa, enkä haluaisi viettää sitä helteessä. Synnytys ja mätäkuu ei myöskään tunnu kovin hyvältä yhdistelmältä. Lapsia saisi meille tulla ainakin kolme. Kun tuo kolmas olisi syntynyt, niin hänen kasteilmoituksessaan ei kuitenkaan lukisi "takapenkki on nyt täynnä". Tuo kepeä lausahdus herättää aina välitöntä pahoinvointia.


PS. A on syntynyt maaliskuussa, samoin hänen siskonsa. Parempi kuitenkin olla vetämättä tästä mitään johtopäätöksiä edesmenneiden appivanhempieni "kohtaamisista" :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.