Näytetään tekstit, joissa on tunniste katkeruus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katkeruus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kohtuullisuus

Viime vuosina olen joutunut pohtimaan paljon kohtuullisuutta. Onko kohtuullista, että saman ihmisen kohdalle tuntuu sattuvan kaikki maailman vastoinkäymiset? Usein kuulee lohdutukseksi, että jokaisella on omat murheensa. Tämä vakiovastaus ei kuitenkaan tyydytä minua. Tuohon vastaukseen sisältyy juurikin se epäoikeudenmukaisuus. Toisen murhe on se, että valkoinen T-paita on eksynyt mustien pinoon. Juuri tämä on epäoikeudenmukaista. Miksi minun murheeni eivät olisi voineet olla tuota samaa kokoluokkaa?

Olen tietoisesti yrittänyt välttää katkeroitumista ja uhriutumista. Välillä katkeruus kuitenkin nostaa väistämättä päätään. Näinä katkerina hetkinä yritän kuitenkin pohtia sitä, miten olen selvinnyt erilaisista elämän mukanaan tuomista vastoinkäymisistä. Vaikka katkeruutta pidetään yleisesti paheena, niin minusta se on ihan ymmärrettävä reaktio liian monesta vastoinkäymisestä. Tuo tunne on parempi hyväksyä kuin tuntea siitä syyllisyyttä. Uskon, että puhuminen ja omista kokemuksista avautuminen auttavat eteenpäin. Saatu ymmärrys helpottaa omaa oloa.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa...

Tasaisin väliajoin minut valtaa vahva epäoikeudenmukaisuuden tunne. En vaan yksinkertaisesti voi käsittää, että mistä hyvästä olemme ansainneet kaiken tämän paskan. Ellinooraa lainatakseni: "Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa?".

Tiedän, ettei tämä itsesäälissä rypeminen ole hyväksi, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi. Uskon, että jokainen pidempään lapsettomuudesta kärsinyt on ajoittain katkera. Aluksi koin tästä syyllisyyttä. Myöhemmin opin, että turha tästä katkeruudesta on itseään syyllistää - katkeruus kuuluu ihan lapsettomuuden perusfiiliksiin. Olisi raskasta kaiken muun paskan lisäksi vielä teennäisyydellä kannatella sädekehää päänsä ympärillä. Oma sädekehäni on jo himmentynyt, A:n vielä ajoittain loistaa.

A jaksaa aina muistuttaa, ettei muiden onni ole meiltä pois. Ei ehkä olekaan, mutta me emme myöskään ole ansainneet kaikkia näitä vastoinkäymisiä. Ja ne muut eivät ole ansainneet jatkuvaa onneaan.

Maailma Mustavalkoinen -blogissa on puettu sarjakuvien muotoon lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Tämä sarjakuva tiivistää hyvin tämänhetkisiä tuntojani: Anteeksi_png_07062009.jpg