lauantai 2. tammikuuta 2016

Neulonta- ja väritysterapiaa



Kerroin aiemmin harkitsevani neulontaharrastuksen aloittamista. Tällä viikolla olen neulonut villasukkaa Novitan YouTube-ohjeilla. A on nauranut kuollakseen, kun olen katsonut tuota opetusvideota uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Sukka alkaa olla kärkikavennuksia vaille valmis. Neulonta on toiminut terapiamuotona juuri niin kuin toivoinkin: se on vienyt ajatuksia muualle ja tuottaa aikaansaannoksena myös tyydytystä. Kantapään neulottuani olin NIIIIIN ylpeä itsestäni, sellaista ei ole tapahtunut ihan vähään aikaan.

Muutama päivä sitten kirjakaupasta tarttui heräteostoksena mukaani myös aikuisten värityskirja ja puuvärikynät. Ajattelin, että värittäminen toimisi samalla tavalla kuin tuo paperin reunaan piirtely eli auttaisi keskittymään. Tätä väriterapiaa en ole vielä aloittanut, joten kerron kokemuksiani siitä myöhemmin.

Sain vinkin, että esimerkiksi pianon soittaminen voisi toimia samalla tavalla terapeuttisesti. Näin varmastikin olisi. Kun sitä opettelisi kissanpolkkaa kieli keskellä suuta, niin ajatukset pysyisivät poissa kaikista ikävistä asioista ja siinä sivussa oppiminen tuottaisi tyydytystä. Varjopuolena on, että A raukka kärsisi. Toki piano on aina parisuhdeystävällisempi vaihtoehto kuin viulu. Voi olla, että täti Fenix vielä lainaa E:ltä hänen leikkisähköpianoaan ja aloittaa A:n kiusaksi harjoittelun :). Tuossa leikkipianossa on kaikkia kivoja extraääniä... Miltähän kuulostaisi kissanpolkka lampaana?

Nyt on siis kovat keinot käytössä ja niitä on todella myös tarvittu! Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

Värityskirjan takakansi

1 kommentti:

  1. Täältä iso peukku neulomiselle (vai kutomiselle?) ja värityskirjalle! Ehkä saan vielä itsekin uudet villasukat joku päivä.

    Niin ja sitä pianoa voisi tosiaan vielä miettiä... 😂 Tai saahan niihinkin kai kuulokkeet kiinni? 😉

    VastaaPoista

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.