Minulla on masokistinen tapa lueskella aina sunnuntain Helsingin Sanomista Syntyneet-palsta. Ilmoitusten sävystä usein huomaa, ovatko lapset olleet vanhemmilleen itsestäänselvyys. Esimerkiksi loppukaneetti "lapsestaan kiitolliset vanhemmat xx" kertoo erilaista tarinaa kuin "lapsestaan ylpeät vanhemmat xx". Pahoinvointia aiheuttaa myös toteamus "nyt takapenkki on täynnä". Osa kuvailee lastaan täydelliseksi: "Miinan ja Manun TÄYDELLINEN pikkusisko..." Osa on uskaltanut todeta, että lapsi on ollut hartaasti tai pitkään toivottu. Synnytyssairaalaa kiitetään usein, lapsettomuusklinikkaa en ole kuitenkaan nähnyt koskaan mainittavan.
Kun anenkefalia-tyttömme syntyi tammikuussa 2012 kuuntelin paljon Johanna Kurkelan kappaletta Ainutlaatuinen. Tuolloin ajattelin, että jos joskus elävän lapsen saamme, niin lainaisin tuota kappaletta ilmoituksessa. Sittemmin tuota kappaletta on tunnuttu lainattavan kuitenkin melkeinpä joka sunnuntain Syntyneet-palstalla ja näin ollen se on kokenut mielessäni melkoisen inflaation. Se ei ole enää meidän kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.