Valmistuneet villasukat ja kipulääkkeiden mahdollinen yhteys lapsettomuuteen

Ensimmäiset valmiit villasukat

Blogin päivitys on jäänyt viime viikkoina työkiireiden jalkoihin. Nyt ajattelin kuitenkin taas ryhdistäytyä tämänkin asian tiimoilta. Sain joululomalla muutama viikko sitten valmiiksi ensimmäisen villasukkaparini. Olen aloittanut jo A:n ensimmäisen sukan neulomisen, mutta sekin on nyt pari viikkoa lojunut koskematta. Lankana käytin Novitan 7 veljestä Aapo -lankaa. Olen vilkuillut kaihoisasti Novita Isoveli -lankoja, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet kaupan hyllyyn. Isoveli-lanka on paksumpaa, joten se edellyttäisi myös koon 5 puikkoja.

Influenssaepidemia on saanut minut varpailleen. A kävi maanantaina ottamassa rokotuksen, itse jätin väliin. En ole koskaan ottanut influenssarokotusta. Yritän huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja välttää turhaa väkijoukossa oleskelua. E sairasti viime viikolla enterorokon, tuota en myöskään haluaisi näin aikuisiällä sairastaa. Työkaverilla ja hänen miehellään oli tuosta taudista aika helvetilliset kokemukset. Olen siis pitänyt karanteenia myös E:stä. Tädin ikävää on helpotettu FaceTime-puheluilla.

Perjantain 29.1. Helsingin Sanomat uutisoi, että kipulääkkeiden käyttö raskauden aikana saattaa vaikeuttaa syntyvän tyttölapsen lapsen saantia. Selitykseksi on epäilty sitä, että kipulääkkeet vaikuttavat sikiön itusoluihin, joista siittiöt ja munasolut myöhemmin kehittyvät. Tutkimus oli tehty rotilla, ei ihmisillä. Tutkimusta johtaneen professori Richard Sharpen (Edinburgin yliopisto) mukaan ihmisten ja rottien lisääntymisjärjestelmillä on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä. Tutkimusryhmä kehottaa raskaana olevia naisia noudattamaan voimassa olevia suosituksia ja välttämään kipulääkkeiden käyttöä raskauden aikana.

Täytyy sanoa, etten ole mitenkään yllättynyt tämän tutkimuksen tuloksista. Suomessa terveydenhuolto suhtautuu kipulääkkeiden käyttöön raskauden aikana yllättävän lepsusti. Minut suorastaan pakotettiin sairaalassa ottamaan kipulääkettä kaksostyttöjä odottaessani. Parasetamolia pidetään turvallisena käyttää raskauden aikana ja moni vetääkin huoletta nappia naamaan. Raskauden normaaliin kulkuun kuuluu erilaisia kolotuksia ja kipuja. Mikäli näitä kaikkia yrittäisi lääkitä kipulääkkeillä, niin monilla kipulääkkeiden käyttö raskauden aikana olisi enemmän tai vähemmän jatkuvaa.

Neulonta- ja väritysterapiaa

Kerroin aiemmin harkitsevani neulontaharrastuksen aloittamista. Tällä viikolla olen neulonut villasukkaa Novitan YouTube-ohjeilla. A on nauranut kuollakseen, kun olen katsonut tuota opetusvideota uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Sukka alkaa olla kärkikavennuksia vaille valmis. Neulonta on toiminut terapiamuotona juuri niin kuin toivoinkin: se on vienyt ajatuksia muualle ja tuottaa aikaansaannoksena myös tyydytystä. Kantapään neulottuani olin NIIIIIN ylpeä itsestäni, sellaista ei ole tapahtunut ihan vähään aikaan.

Muutama päivä sitten kirjakaupasta tarttui heräteostoksena mukaani myös aikuisten värityskirja ja puuvärikynät. Ajattelin, että värittäminen toimisi samalla tavalla kuin tuo paperin reunaan piirtely eli auttaisi keskittymään. Tätä väriterapiaa en ole vielä aloittanut, joten kerron kokemuksiani siitä myöhemmin.

Sain vinkin, että esimerkiksi pianon soittaminen voisi toimia samalla tavalla terapeuttisesti. Näin varmastikin olisi. Kun sitä opettelisi kissanpolkkaa kieli keskellä suuta, niin ajatukset pysyisivät poissa kaikista ikävistä asioista ja siinä sivussa oppiminen tuottaisi tyydytystä. Varjopuolena on, että A raukka kärsisi. Toki piano on aina parisuhdeystävällisempi vaihtoehto kuin viulu. Voi olla, että täti Fenix vielä lainaa E:ltä hänen leikkisähköpianoaan ja aloittaa A:n kiusaksi harjoittelun :). Tuossa leikkipianossa on kaikkia kivoja extraääniä... Miltähän kuulostaisi kissanpolkka lampaana?

Nyt on siis kovat keinot käytössä ja niitä on todella myös tarvittu! Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

Värityskirjan takakansi

Onni on uudet villasukat :)

Lämpöinen joululahja A:lta

Äitini ja anoppini olivat ahkeria neulojia. Heidän eläessään sukkalaatikostani löytyi aina uudehko pari villasukkia. Nyt kun anopin kuolemasta on jo kolme vuotta ja äitini kuolemasta puolitoista, huomaan vanhojen villasukkieni olevan enemmän tai vähemmän nukkavieruja - mutta tunnearvoa noista toki löytyy enemmän kuin uusista. Olen kaiketi villasukkien suurkuluttaja, vaikka emme missään vanhassa vetoisassa puutalossa majailekaan. Minulla on melkeinpä aina kylmät jalat ja villasukkia tuleekin käytettyä kesät talvet. Usein myös nukun villasukat jalassa - potkin ne sitten kuumissani keskellä yötä pois jaloista :) Viime viikonloppuna A osti minulle joulumarkkinoilta lahjaksi kolme paria uusia villasukkia. Noista ensimmäinen pari on jo päässyt ahkeraan käyttöön.

Olen vakavasti harkinnut aloittavani neulomisharrastuksen. Siskolla oli samat suunnitelmat, mutta hänenkään sukkaparinsa ei ole tainnut vielä edetä alkusilmukoita pidemmälle. Neulomisessa minua vetää puoleensa sen väitetty terapeuttinen vaikutus. Ja terapian tarpeessahan minä olen :) Minulla on ollut kohtukuoleman jälkeen pahoja keskittymisvaikeuksia. Palavereissa on välillä piinallista istua, kun omat ajatukset harhailevat. Tuolloin alan yleensä piirrellä jotakin paperin nurkkaan. Huomaan tämän helpottavan kuuntelemista. Luulen, että neulominen ajaisi saman asian kuin piirtelykin ja se olisi huomattavasti hyödyllisempää. Tiimipalaverissa tutulla työporukalla tämä tuskin olisi mitenkään epäkohteliasta. Esimieheni puhuu pitkästi pääsemättä välttämättä varsinaiseen asiaan koskaan - sivupolkuja monologissa riittää. Tiimipalaverimme ovat haastavia ihan normaalin keskittymiskyvyn omaavillekin. Välillä ajatukseni harhailevat myös televisiota katsellessa ja tällöin täytyy kelailla ohjelmaa aina taaksepäin. Neulominen sopisi siis myös television katselun oheistoiminnaksi.

Ehkäpä hommaan itselleni sukkapuikot ja pari kerää lankaa joulun välipäiviksi...