Neljä askelta optimistiksi

Helsingin Sanomat käsitteli Kotimaa-osiossaan 22.1.2018 suomalaisten optimismia otsikolla "Vastoinkäymiset eivät lannista suomalaisia". Juttu perustui Elämä pelissä -televisio-ohjelman testeihin, joiden vastausten mukaan suurin osa suomalaisista on optimisteja, vaikka mielikuvien mukaan olemme pessimistejä.

Elämä pelissä -TV-ohjelman yhteydessä vuonna 2012 kahdella toisistaan riippumattomalla sivustolla (yle.fi  ja terveyskirjasto.fi ) olleella kyselyllä validoitiin kyselylomake, joka liittyi arjen vastoinkäymisiin. Kyselyssä tutkittiin muun muassa arjen pienien ja isompien vastoinkäymisten aiheuttamia tunnetilojen nimeämistä, tunnetilojen taajuutta, kestoa, voimakkuutta ja kuormittavuutta. Vastauksia on analysoitu kahdessa artikkelissa Duodecim-lehdessä, vuosina 2015 ja 2017. Niiden mukaan pessimistisesti suhtautuvia on noin joka neljäs tai joka viides, selvä vähemmistö.

Duodecim-lehden artikkelissa todetaan, että optimismi on luonteenpiirre, joka määräytyy pääasiassa kasvatuksen ja oppimisen kautta. On arvioitu, että optimismin perinnöllisyys olisi noin 25 %. Lapsuuden kasvuympäristön resurssit vaikuttavat optimistisen elämänasenteen syntyyn. Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan lapsuuden kodissa vanhempien tarjoama lämpö ja taloudellinen turvallisuus ennustivat optimismia aikuisiässä. Ihmiset ovat aina jonkinlaisia optimistin ja pessimistin sekoituksia, mutta voimakas pessimistinen elämänasenne on monin tavoin hyvää elämää vaarantava. Optimismi näyttää olevan sekä hyvän että terveemmän ja pidemmän elämän saavuttamisen kannalta pessimismiä parempi elämänasenne.

Elämä pelissä -aineistosta kävi ilmi, että optimismi ja pessimismi liittyvät lähes lineaarisesti kykyyn sietää vastoinkäymisiä. Mitä valoisampana näkee tulevaisuuden, sitä vähemmän arkiset vastoinkäymiset kuormittavat. Jos tulevaisuus näyttää synkeältä, pienetkin vastoinkäymiset kuormittavat. Optimisteilla oli paremmat taidot käsitellä arjen vastoinkäymisiä ja enemmän keinoja päästä harmituksesta eroon. Valtaosan vastaajista mukaan arjen pienten vastoinkäymisten aiheuttama harmitus kumuloituu, jos uusi vastoinkäyminen kohdataan ennen kuin edellisestä on ehditty toipua. Näin pahemman luokan pessimistiä saattaa kumulatiivisesti ”harmittaa” – tai niin kuin he itse sanovat, ”vituttaa yli 24 tuntia vuorokaudessa”, kun uusi takaisku tai pettymys koittaa ennen kuin hän on ehtinyt toipua edellisestä. Valitettavan tutulta kuulostaa.

Minuun tämä juttu osui ja upposi. Olen nimittäin murehtija pahimmasta päästä. Elämän mukanaan tuomat vastoinkäymiset ovat pahentaneet tätä piirrettä lähes sietämättömiin mittasuhteisiin. Kun kohtaa toistuvasti pahoja asioita, ei enää muuta uskalla odottaakaan. Yhtenä päivänä sitä vain huomaa olevansa katkera ja kyyninen epäonnen ja karujen koettelemusten koulima vatvoja. Kadehdin salaa huolettomia ihmisiä. Olisi mahtavaa osata olla pelkäämättä pahinta ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Puolisoni on (yhä 😏) optimisti. Vastoinkäymiset ovat toki kolhineet tätä piirrettä häneltäkin, mutta siellä se on edelleen. Hänelle puolillaan oleva juomalasi on ”puoliksi täynnä”, mutta minä näen sen olevan ”puoliksi tyhjä”.

Se, mikä sai minut innostumaan oli artikkelin toteamus, että elämänasenteemme ei näytä syntymälahjana annetulta, vaan uusimman tutkimuksen mukaan ihminen voi halutessaan muuttaa omaa asennettaan optimisempaan suuntaan. Tehdyt meta-analyysit osoittavat onnentaitoharjoitusten lisäävän onnellisuutta ja vähentävän masennusoireita merkitsevästi. Voisiko näkökulman vaihtaminen onnistua siis vielä minultakin?

Seuraavin askelin ajettelin lähteä opettelemaan optimistiksi:

1. Pienin askel optimismin suuntaan olisi ottaa iltaisin tavaksi miettiä 3 asiaa, jotka onnistuivat tänään hyvin, ja miksi ne onnistuivat.
2. Toinen vaihtoehto on ”kiitollisuuspäiväkirja”: Pidä päiväkirjaa asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen. Tee seuraavan ohjeen mukainen merkintä päiväkirjaasi joka sunnuntai­-ilta kymmenen viikon ajan: ”elämässämme on monia asioita, pieni ja suuria, joista voimme olla kiitol­lisia. Mieti kuluneen viikon tapahtumia ja kirjoi­ta päiväkirjaasi 5 asiaa, joista olet kiitollinen.
3. Vähennä vatvomista. Jos olet taipuvainen mu­rehtimaan ja vatvomaan huoliasi ja murheita liikaa, voit kokeilla seuraavaa: Varaa joka ilta 30 minuutin ”huoliaika”, jolloin et saa tehdä muuta kuin murehtia ja vatvoa huoliasi. Muina aikoi­na voit sanoa itsellesi, että palaan miettimään noita huolia taas ”huoliaikana.”
4. Kirjoita 1–2 viikon ajan päivittäin 15–20 mi­nuuttia seuraavan ohjeen mukaisesti: ”Kuvitte­le itsesi 5 vuoden päästä tilanteessa, jossa kaikki elämässäsi on sujunut niin hyvin kuin mahdollista. Olet tehnyt paljon töitä ja saavut­tanut kaikki tavoitteesi elämässä.”

Lähde: Duodecim 23/2017