perjantai 7. huhtikuuta 2017

Nää yöt ei anna armoo...

"Hieman kärähtänyttä huomenta: Aamupala á la väsynyt äiti" (Kuva: Tiina Salldén)

"Nää yöt ei anna armoo..." laulaa Kaija Koo ja meillä yhdytään tähän samaan itkuvirteen. Osuvasti tuo Kaija Koon Nää yöt ei anna armoo -biisin kertsi kuitenkin jatkuu "Ja ilman sua ei oo mulla henkee eikä elämää..." - sekin on niin totta.

AAA on nukkunut hyvin katkonaisesti aina. Odotamme edelleen sitä ensimmäistä kokonaan nukuttua yötä - pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia ja se ihme on tapahtunut kahdesti. Muistaakseni noin ensimmäiset kolme kuukautta meillä heräiltiin aikalailla tunnin välein - välillä jopa kahden. Öitä rasittivat alkuun myös yölliset rintapumppailut - valvoin aika usein klo 4-6, koska en saanut nukahdettua uudelleen pumppailujen jälkeen. Jossakin vaiheessa aloin kammoksua öitä - nukkumaanmeno ahdisti, sillä tiesi, että juuri kun olisi saanut ummistettua silmänsä, tulisi taas herätys.

Menettämisen pelko oli huipussaan ensimmäisten kuukausien aikana. Öisinkään ei uskaltanut kääntää lapselle selkäänsä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin nukuin (lue: torkuin) yli kolme kuukautta AINA kasvot AAA:n sänkyyn päin. En vain pystynyt kääntämään hänelle selkääni. Joskus marraskuussa uskalsin vaihtaa yöllä ensimmäisen kerran kylkeä. Jatkuva pelko heikensi niitä vähiäkin yöunia. Vauva ei rauhoittunut tuttiin tai taputteluun, hänet rauhoitti ainoastaan rinta. Koska imetyksiä oli ainakin neljä joka yö, niin vaihdoin vaippaakin joka yö kahdesti - muutoin vaippa olisi falskannut (tuli tämäkin testattua...).

AAA kärsi kovista vatsanpuruista ensimmäiset kuukautensa - hän valitti jatkuvasti vatsakipuja myös nukkuessaan. Terveydenhoitaja kutsui tätä "äänekkääksi käyntiääneksi". Yleensä tungin tuolloin aamuyöstä korvatulpan kevyesti siihen korvaan, joka ei ollut tyynyä vasten. Ilman tuota toimenpidettä olisin säpsähdellyt hereille jatkuvasti. Terveydenhoitaja lohdutti vatsavaivojen loppuvan usein kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen ja öiden sitä myöten rauhoittuvan. Tartuin tähän toiveikkaaseen toteamukseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen vatsakivut helpottivatkin sen verran, että öinen jatkuva "äänekäs käyntiääni" vaimeni - heräilyt yösyötöille kuitenkin jatkuivat. Tässä vaiheessa tilanne oli kuitenkin sikäli lohdullinen, että AAA saattoi nukkua ensimmäisen pätkän noin kolme tuntia - tilanne oli siis hieman parempi kuin aivan alkuun.

Seuraavaksi meille heitettiin pelastusrengas kiinteiden ruokien aloittamisen muodossa. Pitäväthän ne paremmin nälkää, joten luulisi yösyömisten vähenevän. Ja kuinkas sitten kävikään - kiinteiden ruokien aloittamisella ei ollut yöheräilyihin MITÄÄN vaikutusta. Imetän edelleen tyypillisesti klo 2, klo 4 ja klo 6. Usein myös klo 7. Viime yönä imetin klo 12, klo 2, klo 4, klo 6 ja klo 7. Välillä nukkumisissa on vielä pahempia jaksoja, niitä ovat aiheuttaneet muun muassa ensimmäiset hampaat, joiden vuoksi todella huonoja öitä oli neljä viikkoa ilman yhdenkään yön helpotusta. Liikkeelle lähtö on aiheuttanut levottomuutta nukkumiseen - välillä AAA kääntyy unissaan mahalleen ja herää sitten itkemään, kun asento ahdistaa. Sitten se onkin sitä, että saatat kymmeniä kertoja kääntää hänet vatsalta selälleen.

HS kirjoitti aiheesta "Milloin vauva oikein alkaa nukkua kunnolla?" Hyvinvointi-sivuillaan 23.1.2017. Jutussa todetaan, että pahin vaihe on yleensä silloin, kun lapsi alkaa liikkua eli noin 8–10 kuukauden iässä. Silloin hyväuninenkin lapsi muuttuu levottomaksi kukkujaksi. Eli pahempaa herkkua on siis vielä ilmeisesti edessä. Lisää hampaita, seisomaan opettelua sängyn laitaa vasten (kun vauva ei vielä osaa itse laskeutua takaisin alas)... Ihanaa!

Tuossa Hesarin jutussa todetaan, että vain alle viidellä prosentilla kaksivuotiaista lapsista ei ole ollut lainkaan yöheräämisiä. Meidän tuttavapiiriin näitä onnenmyyriä mahtuu muutamia ja täytyy sanoa, että todella onnekkaita pirulaisia ovat olleet. Kateeksi käy. Valvominen on nimittäin murhaa. Väsymys vaikuttaa kaikkeen. Pinna on väsyneenä todella lyhyt ja päivät vauvan kanssa raskaita. Väsymys vie myös terveyden - joka paikkaan sattuu. Puhtia ei riitä mihinkään ja mieliala on alakuloinen. Parisuhde (jos sitä voi siksi enää kutsua) natisee liitoksistaan. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Elämä lopen uupuneena on selviytymistä päivästä toiseen. Korttitalo sortuisi, jos mukaan tulisi pieninkin lisävastoinkäyminen. Rehellisesti sanoen en voi todeta nauttivani tällaisesta vauva-ajasta. Tämä valvominen pilaa oikeasti ihan kaiken.

Olemme useaan otteeseen harkinneet kotiunikoulun aloittamista. Kotiunikoulu sopii yli puolivuotiaiden lasten nukuttamiseen, jolloin lapsi jo pärjää yön ilman tiheää yösyömistä. Toistaiseksi olemme olleet tähän yritykseen liian uupuneita. Ajatus olisi pääsiäisenä yrittää. Meillä on siis edessä pitkäperjantai sanan varsinaisessa merkityksessä...

4 kommenttia:

  1. Voimia hurjasti sinne! Väsymys on todella ihan hirveää ja vaikuttaa ihan kaikkeen, vie värit elämästä. Itsellä on kokemusta ihan samankuuloisesta vauva-ajasta, joka minulla johti siihen, että en saanut enää kahden jälkeen unta, minkä vuoksi aloin käydä iltaseitsemältä yöunille vauvan kanssa, koska eka unipätkä oli noin neljä-viisi tuntia.. Siirsimme vauvan omaan huoneeseen nukkumaan 6kk päivänä, ja voi autuutta: sain nukuttua paljon syvempää unta, vaikka syöttämään pitikin lähteä. Jossain vaiheessa yötä otin muksun sitten aina viereen. Te olette tuossa jo voiton puolella, ja yksikin paremmin nukuttu yö antaa virtaa ja toivoa siitä, että tilanne paranee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jatkuva väsymys on todellakin aivan hirveää. Meillä on viime aikoina tuo ensimmäinenkin unipätkä ollut vain kolmisen tuntia (klo 21:30-00:30) ja kun itse nukahtaa aikaisintaan klo 23:00, niin eipä tuossakaan ehdi juuri nukkua. Minullakin on ollut sitä, että vauvan heräilykausien ollessa pahimmillaan, en ole saanut aina nukahdettua uudestaan syöttöjen välissä. Kai sitä käy tuolloin jotenkin ylikierroksilla. Tai sitten se johtuu siitä, että nukkuminen aiheuttaa jo melkoisia paineita - siitä tulee kauhea apina olkapäälle. Jotenkin vain surkuhupaisaa valvoa sitten ne lyhyetkin pätkät.

      Meillä ei nykyisessä asunnossa ole mahdollista siirtää lasta omaan huoneeseen ja minulla taitaisi olla tuohon myös liian korkea henkinen kynnys. Jotain tässä on kuitenkin kokeiltava, sillä näin tämä ei voi enää kauaa jatkua - fysiikka ja psyyke eivät yksinkertaisesti kestä.

      Poista
  2. Meillä lapsi 3v ja edelleen kokonaan nukutut yöt voi laskea yhden käden sormilla. Vieläkin useita herätyksiä lähes joka yö, mitkään unikoulut eivät ole toimineen meillä. En muista vauva-ajasta oikein mitään. Toivottavasti teillä alkaa helpottaa pian, tuo on todella raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jotenkin uskomatonta, kuinka erilaisia lapset voivat olla tämän nukkumisenkin suhteen. Mies jutteli taannoin yhden puolitutun kanssa, jolla lapsi 1v 2kk. Tuo puolituttu totesi, että heillä HUONOT yöt voi laskea yhden käden sormilla. Toinen lapsi heille tulossa jo kesäkuussa.

      Minullakaan ei ole oikein mitään muistikuvaa näistä kahdeksasta kuukaudesta - paitsi se että väsyttää kokoajan. Ymmärrän hyvin, että monilla tämä on johtanut kiinalaisen lapsipolitiikkaan - siis heilläkin, jotka voivat lasten määrään itse vaikuttaa.

      Kokoajan sitä vain odottaa, että pian tämän täytyy helpottaa - mutta ei vain ole helpottanut. Välillä vain menee entistä hullummaksi.

      Poista

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.