Toistuvasti, vähintään kolmena yönä viikossa heräilee puolet lapsista. Toistuvista heräilijöistä valtaosa heräilee jopa kolme kertaa yössä. Suurin osa yksivuotiaista on öisiä heräilijöitä. Tässä iässä he myös vaativat aika usein vanhemman apua ja läsnäoloa nukahtamisessa. Pieni osa lapsista nukahtaa herättyään itsekseen. Yöllä maitoa saavat ovat tutkimuksen mukaan huomattavasti herkempiä heräilemään verrattuna lapsiin, joita rauhoitetaan esimerkiksi kosketuksella. Tämä viittaa siihen, että vanhempien kannattaisi yösyötön sijaan suosia neuvolassakin suositeltua tassuttelua eli käden laittamista lapsen päälle rauhoittumiseksi.
Yksivuotiaiden nukkumaanmeno- ja heräämisajat ovat tutkimuksen mukaan varsin säännöllisiä. Yli puolet yksivuotiaista nukkuu yli 10 tuntia yössä - vaihtelua esiintyy 5 ja 13 tunnin välillä. Lähestulkoon kaikki ottavat lisäksi päiväunet: puolet yhdet ja puolet kahdet. Päiväunien keskimääräinen kesto on yhteensä kaksi tuntia.
Syitä taaperoiden yöheräilyyn, tai siihen, miksi toiset lapset ovat hyviä ja toiset huonoja nukkujia, ei tiedetä tarkkaan. Uni liittyy aivojen kehittymiseen ja yksivuotiaana unirytmi on vielä muotoutumassa. Uneen voi vaikuttaa temperamentti ja se, millä tavalla lapset opetetaan reagoimaan heräämiseen. Jatkossa tarkoitus on selvittää lapsen heräilyn, temperamentin ja äidin kuormittuneisuuden välisiä yhteyksiä.
Tutkimuksessa useamman kuin kahden lapsen äidit kertoivat yksivuotiaidensa nukahtavan nopeammin ja rauhoittuvan helpommin kuin perheen ensimmäisenä tai toisena lapsena syntyneet. Tämä voi johtua vanhemman saamasta lapsenhoitokokemuksesta. Tai sitten asiaan voi vaikuttaa se, että ne, jotka kokevat pärjänneensä lasten kanssa, hankkivat lisää lapsia.
Tutkimuksessa selvitettiin myös raskauden ja synnytyksen vaikutuksia lapsen uneen. Ennenaikaisesti eli ennen raskausviikkoa 37 syntyneillä lapsilla oli vielä yksivuotiaana epäsäännöllisempi unirytmi ja suurempi päiväunitarve kuin täysiaikaisina syntyneillä lapsilla. Äidit myös kokivat heidän itkevän enemmän ja rauhoittuvan hankalammin. Eri tavalla stressiä tuottavilla synnytystavoilla ja synnytyksen kestolla ei sen sijaan ollut yhteyttä lasten unikäyttäytymiseen yhden vuoden iässä. Siihen eivät vaikuttaneet myöskään vastasyntyneen saamat Apgar-pisteet.
****************************************************************************
No, mitä ajatuksia edellä mainitut tutkimustulokset sitten herättivät tässä yöheräilyperheessä. Professori Kirsti Kumpulainen totesi, että vanhempien KANNATTAISI suosia tassuttelua yösyöttöjen sijasta lapsen rauhoittelussa. Mutta, entä jos tätä ei voi valita? Entä jos lapsi ei yksinkertaisesti rauhoitu tassutteluun? Me olemme yrittäneet rauhoittaa lasta tassuttelulla, mutta seurauksena on ollut pahimmillaan 2,5 tunnin yhtämittainen huuto sata kertaa toistettuine syliin-sänkyyn -veivauksineen. Lopenuupuneena tätä ei jaksa. Tässä tilassa sitä työntää aika hanakasti rinnan suuhun, koska se on nopein ja helpoin keino saada lapsi takaisin unten maille. Ja uniassosiaatio sen kun vahvenee...
Meillä yöunet kestävät tavallisesti klo 21:30-7:00. Tällä välillä yösyöttöjä on keskimäärin neljä: klo 00:30, klo 2:00, klo 4:00 ja klo 6:00. Päiväunia nukutaan kahdet tai kolmet. Ensimmäiset noin klo 10:30-11:30, toiset noin klo 15:00-16:00. Ensimmäisille päiväunille AAA nukahtaa usein rinnalle ja saan kannettua hänet sänkyyn. Välillä hän herää siirrettäessä, mikä tarkoittaa sitä että häntä täytyy lähteä nukuttamaan ulos rattaisiin eli tiedossa on pakkoliikuntaa uupuneelle äidille. Toiset päiväunet AAA nukkuu yleensä kävelyllä rattaissa. Rattaissa nukutaan ainoastaan, jos ne liikkuvat... Kolmannet päiväunet AAA ottaa välillä sylissä illalla noin klo 20:00:20:30, kun nukahtaa rinnalle.
Aiemmin AAA nukahti hienosti yksin omaan sänkyynsä yöunille iltapuuron ja imetyksen jälkeen. Viimeiset kaksi iltaa nukuttaminen on ollut yhtä raastavaa huutoa. AAA alkaa huutaa lohduttomasti sänkyyn laskettaessa ja rauhoittuu vain äidin syliin. Ja kun rauhoittumisen jälkeen yrität uudelleen laskea häntä sänkyyn, niin huuto alkaa taas. Ja tätä syliin-sänkyyn -veivausta tehdään sitten lukemattomia kertoja. Lopulta työnnän taas tissin suuhun ja AAA ehkä nukahtaa tai sitten taistelu jatkuu... Onkohan tämä nyt sitä eroahdistusta, kun pikkumiehellä tulee maanantaina 9 kuukautta mittariin? Huuto alkaa myös päivällä herkästi, jos poistun näköpiiristä - tätä on tosin ollut niin kauan kuin muistan.
Mielenkiintoista tutkimuksessa on tulos siitä, että mitä useampi lapsi niin jälkimmäiset nukkuvat yleensä paremmin kuin kaksi ensimmäistä. Tulos voi johtua lukuisista syistä, mutta itse pohdin aina, että aistiiko AAA oman stressini ja onko raskausajan melko äärimmäinen stressitila vaikuttanut haitallisesti lapseen. Äidin nukkuminen toisessa huoneessa ei ole poistanut heräilyä, eli tämä ei tue ajatusta siitä että minä herättäisin liikkeilläni, maidontuoksullani tms. lapsen. Mutta, kuka tietää...
Tietyllä tapaa syyllisyydestä vapauttavaa tuloksissa oli se, että ennenaikaisilla lapsilla on tutkimuksenkin mukaan enemmän uniongelmia ja ennenaikaiset ovat myös muutoin itkuisempia. Osittain tätä selittää varmasti kehittymättömämpi suolisto ja sitä myöten yleisemmät vatsavaivat. Vatsavoivoja meillä on riittänyt: vatsakipuja, hurjaa pulauttelua jne. Olen melko varma, että AAA:lla on refluksi, mikä tietysti selittäisi loputtomiin jatkuvia helvetillisiä öitäkin. Olen odottanut, että liikkeelle lähtö helpottaisi vaivaa, ja on se osin helpottanutkin. Pulauttelua ei ole enää niin paljon, mutta öitä se ei ole rauhoittanut yhtään. Toiveikkaana odotan, että vaiva poistuisi itsekseen, kun AAA oppii kävelemään.
Selväksi on tullut, että nämä nukkumisasiat herättävät vahvoja tunteita - monet näkevät tässäkin asiassa vain yhden totuuden. Meillä ollaan oltu asian suhteen jokseenkin avoimin mielin ja lähes kaikkea on kokeiltu. Osa on neuvonut kokeilemaan perhepetiä, mutta tähän emme aio lähteä, koska koemme, että siinä mentäisiin ojasta allikkoon. Osa nimittäin aloittaa unikoulun sillä, että lasta yritetään opettaa omaan sänkyynsä - tätä vaihetta meidän ei enää onneksi tarvitse tehdä. AAA saa jatkossakin nukkua äidin vieressä omassa pinnasängyssään.
Näiden lapsen nukkumisongelmien ja lapsettomuuden osalta on löytynyt mielenkiintoinen yhteys. Hyväntahtoisia neuvojia nimittäin riittää: "Oletteko yrittäneet [lisää kaikkien tuntema vippaskonsti]". Vielä kukaan ei ole onneksi todennut: "Kyllä se onnistuu, kun lakkaatte yrittämästä". No joo, huumori sikseen...
Vaikka nämä hyväntahtoiset neuvot ovat välillä ärsyttäneet, on niistä ollut jotain hyötyäkin. Meille vinkattiin Unihiekkaa etsimässä -kirjasta, joka on osoittautunut ensi silmäysten perusteella oikein hyvin kirjoitetuksi. Odotan hetkeä, jolloin saisin tilaisuuden syventyä siihen hiukan paremmin.
Toukokuussa meillä on edessä sairaalaunikoulu Tammisaaressa, mikäli sitä ennen ei muutosta parempaan suuntaan tapahdu. Sitä ennen täytyisi käydä vielä allergialääkärillä. Hiukan kyllä mietityttää tämä eroahdistus ja sairaalaunikoulu... Toivottavasti eroahdistus hiukan helpottaisi seuraavan parin viikon kuluessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.