”Nyt täällä ei ole kaikki kunnossa”, sanoi kätilö Minnalle, jonka raskaus oli puolivälissä, ja vauva potki jo – oli tehtävä vaikea päätös elämästä ja kuolemasta.
Monet vaikeat sairaudet ja vammat voidaan havaita vasta 20. raskausviikon jälkeen. Sen jälkeen äideille jää muutama viikko aikaa päättää, keskeytetäänkö raskaus. Joskus vaikea ratkaisu pitää tehdä vaillinaisin tiedoin.Helsingin Sanomat kirjoitti 15.4.2017 Sunnuntai-osiossaan raskaudenkeskeytyksestä sikiöpoikkeavuuden vuoksi. Kirjoitus oli laadittu raskaudenkeskeytyksen sikiöpoikkeavuuden vuoksi kokemaan joutuneen perheen näkökulmasta. Kirjoitus oli erinomainen. Se toi hyvin esille sikiöpoikkeavuuden vuoksi tehtävään raskaudenkeskeytykseen liittyvät tosiasiat. Kirjoituksen lukeminen riipaisi syvältä - pinnalle nousivat väistämättä omat kipeät muistot samaisesta järkyttävästä kokemuksesta. Omakohtaisen kokemuksen vuoksi voin todeta, että on äärimmäisen vaikeaa ja traumatisoivaa päättää toivottu raskaus. Nämä syntymättömät vauvat ovat odotettuja, toivottuja ja rakastettuja. Kyseessä on varmasti elämän vaikein päätös. Päätös, joka meidänkin oli pakko tehdä, koska toivoa ei annettu - elävää lasta emme olisi tuosta raskaudesta saaneet.
Olen sivunnut sikiöpoikkevuuden vuoksi tehtyjä raskaudenkeskeytyksiä joissakin aiemmissa kirjoituksissani, muun muassa ottaessani kantaa "Omantunnonvapaus"-sloganilla kampanjoituun lakialoitteeseen. Tuo lakialoite kaatui - onneksi.
Viime keväänä myös läheinen työkaverini joutui tämän elämän vaikeimman päätöksen eteen. Kirjoitin silloin lyhyesti tästä tapahtumasta ja sen herättämistä tunteista. En ole vieläkään pystynyt keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Tilanne oli tuolloin todella raastava. Olin itse tuona samaisena helmikuun keskiviikkona kauhusta täristen Naistenklinikan kellarikerroksessa np-ultrassa ja hän sai samaan aikaan kuusi kerrosta ylempänä Sikiötutkimusyksikössä kuulla, ettei toivoa enää ollut.
Itselleni sikiöseulonnat ovat aivan jotain muuta kuin tilaisuus päästä katsomaan vanhemmille "vilkuttavaa" sikiötä - toivoisin, että seulontojen todellinen tarkoitus ymmärrettäisiin myös laajemmin. Koska tämä negatiivinen lottovoitto voi osua kenen vain kohdalle, on syytä pohtia, mitä minä samassa tilanteessa tekisin. Tuohon kysymykseen on tosin mahdotonta antaa vastausta, ennen kuin sen kysymyksen eteen joutuu itse.
Koska kokemus sikiöpoikkeavuuden vuoksi tehdystä raskaudenkeskeytyksestä on niin kipeä, en ole ollut vielä valmis kirjoittamaan siitä sen yksityiskohtaisemmin. Muistot tekevät vielä aivan liian kipeää. Jotain asiasta kertoo se, että blogini alusta asti luonnosteksteissä on maannut otsikko "Elämän vaikein päätös". Otsikon lisäksi tekstiä ei ole sanaakaan - pelkkää valkoista tyhjyyttä. Ehkä vielä jonain päivänä olen valmis palaamaan tähänkin aiheeseen - se päivä ei kuitenkaan ole vielä tänään.
Ennen kuin olen valmis kirjoittamaan meidän tarinan tästä aiheesta, voin vain jakaa näitä muiden kokemuksia. Tämän Hesarin jutun lisäksi myös muun muassa Kaksplus on kirjoittanut aiheesta.
