Raskaudenaikaisesta masennuslääkityksestä - pillerille pitäisi olla tarjolla vaihtoehtoja

Professori Andre Sourander Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta:

”On osoitettu, että psykoterapeuttiset hoidot raskauden aikana ja sen jälkeen ovat yhtä tehokkaita kuin lääkehoidot ainakin, jos ei kyse ole hyvin vaikeasta masennustilasta, jossa on itsetuhoisia ajatuksia”.

Viime talvena ja keväänä kirjoiteltiin paljon uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan raskaudenaikaisella SSRI-masennuslääkityksellä on haittoja sikiölle ja syntyvälle lapselle. 14.12.2015 Helsingin Sanomat uutisoi kanadalaistutkimuksesta, jossa havaittiin, että SSRI-lääkitys raskauden edetessä liki tuplaa lapsen autismiriskin. Tutkijoiden mukaan masennuslääkkeillä ei ollut yhteyttä autismioireisiin, jos niitä käytettiin ennen raskautta tai raskauden alussa. Sen sijaan raskauden edetessä lääkkeet nostivat ASD-riskiä 87 prosenttia. Lisääntynyt riski liittyi erityisesti serotoniinin takaisinoton estäjiin eli SSRI-lääkkeisiin. Helsingin Sanomat uutisoi 11.4.2016 Turun ja Helsingin yliopistojen sekä yhdysvaltalaisen Columbian yliopiston tekemästä tutkimuksesta, jossa oli havaittu, että jos äiti syö raskauden aikana masennuslääkkeitä, hänen lastensa riski sairastua masennukseen teini-ikäisenä kasvaa selvästi.Tutkimus kohdistui niin sanottuihin SSRI-lääkkeisiin, jotka vaikuttavat hermovälittäjäaine serotoniinin aineenvaihduntaan aivoissa. Lääkkeet ovat hyvin tavallisia masennuksen hoidossa. 17.6.2016 Helsingin Sanomat uutisoi HUS:n tutkimuksesta, jonka mukaan äidin odotusaikana syömät SSRI-masennuslääkkeet muuttavat vauvan aivotoimintaa.

Masennuksesta kärsii raskauden aikana eri arvioiden mukaan 7–19 prosenttia odottajista. Heistä arviolta 7–9 prosenttia käyttää raskauden aikana masennuslääkkeitä. Edellä mainitut tutkimukset ovat osoittaneet, että aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavilla SSRI-lääkkeillä voi olla vaikutusta kohdussa kasvavan vauvan aivojen kehitykseen. Henkilökohtaisesti toivoisin, että lääkärit harkitsisivatkin tarkkaan raskaudenaikaisen masennuslääkityksen todellista tarvetta. Masennuksen hoidolle pitää olla muita vaihtoehtoja kuin pilleri. Koen, että pitäisi enemmän pureutua siihen, mikä aiheuttaa masennusta: onko ruokavalio kohdallaan (serotoniinin tuotanto ja suolisto ovat yhteydessä toisiinsa)? onko lepo kohdallaan?  Uskaltaisin väittää, että useat kärsivät ns. elintapamasennuksesta, joka olisi hoidettavissa elintapojen muutoksella - kannustaisin ainakin kokeilemaan. Uskon, että monet psyykelääkkeet itse asiassa pahentavat oireilua - ainakin, jos niitä yrittää lopettaa. Tästä muodostuu aika mahdoton kierre.

Itse suhtaudun hyvin kielteisesti raskaudenaikaiseen lääkkeiden käyttöön - olivatpa ne sitten masennuslääkkeitä, särkylääkkeitä tai jotain muita. Lääkkeitä tulisi nauttia ainoastaan todelliseen tarpeeseen. Esimerkiksi päänsärky, liitos- ja selkäkivut kuuluvat raskauteen - usein ne helpottavat riittävällä levolla. Ei ole järkevää jatkuvasti yrittää lääkitä niitä pois, jos oikea hoito olisi lepo. Mikäli masennus on niin syvä, että kärsii itsetuhoisista ajatuksista, niin onko tämä oikea aika saada lapsi? Oma varovainen suhtautumiseni johtuu varmastikin siitä, että olen joutunut kohtaamaan raskaudenkeskeytyksen sikiöpoikkeavuuden vuoksi. Tuon jälkeen olen loputtomasti pohtinut, että aiheuttiko poikkeavuuden jokin sellainen ympäristötekijä, johon olisin voinut vaikuttaa. Kannustaisin pohtimaan, että mille kemikaaleille haluat lapsesi sikiöaikana altistaa. Mitä lääkkeitä todella tarvitset? Minkälaista ravintoa nautit? Millaisella kosmetiikalla marinoit itsesi (nin määärällisesti kuin laadullisestikin)? Tarvitsetko välttämättä esim. hajuvettä? Onko kengät, sohva, matto tms. välttämätöntä kyllästää erilaisilla myrkyillä? Erilaisten kemikaalien vaikutuksia ei tunneta - kaikki mitä meille myydään ei suinkaan ole turvallista ja kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksensa!