Helsingin Sanomat kirjoitti kulttuuriuutisissa 23.1.2016 valokuvataiteilija Elina Brotheruksen marraskuussa ilmentyneestä valokuvakirjasta "Carpe Fucking Diem". Kirja kuvaa hänen omia kokemuksiaan lapsettomuudesta ja sen hoidosta. Helsingin Sanomien jutussa on linkki, jonka kautta pääsee videoon, josta voi katsoa kaikki kirjan kuvat selattuna.
Pidän siitä, että vaikeita aihepiirejä käsitellään taiteen avulla. Brotheruksen henkilökohtainen valokuvakirja kuvaa sitä vuosia kestävää toivon ja pettymysten kehää, jossa valitettavan monet lapsettomuushoidoissa käyvät elävät. My Dog is Cuter Than Your Ugly Baby -kuvassa taiteilija näyttää keskisormea koira kainalossaan. Tuo kuva kuvastaa hyvin lapsettomuuteen liittyviä vihan tunteita. Tuo kuva olisi oma poimintani kirjasta.
Tässä Helsingin Sanomien jutussakin nostetaan esiin, että julkisuudessa lapsettomuustarinoissa on aina onnellinen loppu. Se ei ole kuitenkaan totuus, sillä noin 20 % lapsettomuushoidoissa käyvistä pariskunnista ei saa koskaan biologista lasta. Lapsettomaksi jäävä ei menetä vain lasta, vaan koko tulevaisuuden perheenä. Vuosien henkinen ja usein fyysinenkin helvetti ei voi olla jättämättä jälkiään - varsinkaan, jos tuota tavoiteltua palkintoa kaikesta kärsimyksestä huolimatta ei koskaan saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.