Kännykkäriippuvuus

Nykyään on Facebookia, Twitteriä, Instagramia, WhatsAppia, Snapchattia, Vinea ja lukuisia muita sosiaalisen median muotoja. Minä olen näistä kaikista jokseenkin pihalla. En kuulu edes Facebookiin. Ne, joiden tarvitsee tietää jotain elämästäni, saavat sen kyllä tietoonsa muutakin kautta. Ei minulla ole aikaa eikä mielenkiintoa raportoida elämästäni aktiivisesti kaikille puolitutuille.  Ja en myöskään ole kiinnostunut näiden puolituttujen kaikista liikkeistä - en kaiketi ole riittävän utelias persoona sosiaalisen median käyttäjäksi. Omissa asioissakin on toistaiseksi ollut ihan riittävästi pureksittavaa. Tämä blogi taitaa olla läheisin suhteeni sosiaaliseen mediaan.

Olen luultavasti maailman epäteknisin ihminen, joten tämä ei omalta osaltaan edesauta läheisen suhteen muodostamista mihinkään tekniseen vempaimeen. Minulle ne ovat pakollinen paha. A:n harmiksi käyttöohjeita en suostu lukemaan koskaan, vaan yritän oppia tuhoisalla yritä ja erehdy -menetelmällä. Minulla saattaa oma kännykkä unohtua pitkäksikin aikaa äänettömälle (jopa useammaksi vuorokaudeksi) ja välillä myös kotiin, eikä tämä herätä minussa vieroitusoireita. Läheiset osaavat tavoitella minua jo usein A:n puhelimesta. Työpuhelimen kanssa yritän olla huolellisempi. Työpuhelimeni vaihdoin älypuhelimeen vasta tänä syksynä, ja nettiyhteyttä olen tarvinnut lähinnä sähköpostien ja ruokalistojen tsekkailuun. Oma puhelimeni on edelleen peruskalikka eli vähemmän älykäs, kuten kantajansakin.

Olimme taannoin ravintolassa ja tuntui, että kaikissa ympäröivissä pöydissä pariskunnat keskittyivät puhelimeensa kumppaninsa sijasta. Tämä oli jotenkin pysäyttävä havainto. Tämä vahvisti päätöstäni keskittyä jatkossakin reaalielämään. Meillä arki on todella hektistä, joten haluan keskittyä harvinaisella yhteisellä ajalla puolisooni - en puhelimeen. Yksi tapa pilata avioliitto on olla olematta läsnä.

Kännykkäriippuvaiset vanhemmat

Tänä syksynä on uutisoitu (Iltalehti 30.7.2015 ja HS 28.10.2015) siitä, että moni ottaa kännykän mukaansa myös synnytykseen ja raportoi synnytyksen etenemisestä someen. Minulta tämä menee pahasti yli ymmärryksen. Koen, että synnytys on hyvin intiimi hetki, enkä ymmärrä, miksi tämä syntymän ihme on raportoitava välittömästi koko maailmalle. Eikö tuossa tilanteessa olisi parempi keskittyä tuohon ihmeeseen? Naistenklinikan apulaisylilääkäri Veli-Matti Ulanderia lainatakseni: "Synnytys on varsin herkkä hetki ja tärkeä perheelle itselleen. En ymmärrä, miksi synnytyshuoneeseen halutaan tuoda rautatieasematunnelmaa. Tuntuu vieraalta, että päähuomio menee somen päivittämiseen."

Näitä kännykkäänsä uppotuneita mammoja on Kätilöopiston aula pullollaan, sama meininki jatkuu kotona. Kaupungilla törmää (kirjaimellisesti!) jatkuvasti näihin vaunuja lykkiviin ja samaan aikaan kännykkäänsä selaaviin tai puhuviin mammoihin. Monesti mietin, että kuinka nämä vähemmän läsnäolevat vanhemmat uskaltavat mm. ylitellä suojatietä keskittyen kännykkäänsä. Ei kai sitä menetystä niin pelkää, kun ei ole sitä koskaan joutunut kohtaamaan.

Uskon myös, että tämä kännykkäriippuvuus haittaa suhteen muodostumista vanhempien ja lapsen välille. Tässä kohdin vedotaan aina siihen, että mammoilla tai isukeilla on kautta aikojen ollut jokin muu asia, johon ovat kiinnittäneet huomionsa. Tuo jokin muu ei ole kuitenkaan minun käsitykseni mukaan koskaan vienyt mammojen huomiota samassa määrin kuin kännykkä valitettavan usein nykyisin tuntuu vievän. Harvemmin näkee vaunuja liikenteessä lykkivää mammaa tai isukkia esim. kirja tai sanomalehti toisessa kädessään.

Jotain kertoo ehkä sekin, että E taisi suurin piirtein ensimmäisenä oppia matkimaan kännykkään puhumista ja kulkeekin milloin mikäkin palikka korvallaan siihen epämääräisesti pulisten. Tämän hän oppi kauan ennen kuin tiesi, että mikä tämän toiminnan funktio oli. Ja E ei osaa siis vielä puhua - tai osaahan hän puhua vauvaa. Tämä kertoo aika hyvin siitä, että minkälaiseen maailmaan E:kin on syntynyt.

Kännykän ja muun langattoman teknologian aiheuttama mikroaaltosäteily ja sen haitta sikiöille ja lapsille sitten olisikin aivan oma tutkimusaiheensa. Minua myös tämä huolestuttaa. Kun taustalla on jo yksi sikiöpoikkeavuus, niin näitä asioita pohtii aivan eri tavalla.