Refluksitauti

Kun tarkastellaan näin jälkikäteen vauvavuotta, niin se oli jatkuvaa odottamista. Odotimme, että saisimme rikkonaisiin öihin, onnettomiin päiväuniin ja muihin vauvan oireiluihin helpotusta. Aluksi meille puhuttiin neuvolassa kolmen kuukauden koliikista. Neuvolatäti sanoi, että "vauva huutaa nimeään". Lupailtiin, että kyllä se siinä kolmen kuukauden kohdalla helpottaa. Ei helpottanut. Tämän jälkeen toivoa annettiin kiinteiden ruokien aloittamisen muodossa - jos ne vaikka pitäisivät paremmin nälkää ja hillitsisivät pulautteluakin. Ei auttanut. Seuraava oljenkorsi oli vauvan liikkeelle lähteminen. Eipä ollut apua siitäkään.

Keväällä aloin olla niin totaalisen uupunut, että päätimme hakea apua allergialääkäreiltä ja kokeilimme sairaalaunikouluakin. Unikoulu noroviruksineen vain pahensi tilannetta. Allergialääkärikäynti oli jokseenkin yhtä tyhjän kanssa. Kesäkuussa kävimme jälleen yhdellä allergialääkärillä, joka totesi pikkumiehellä refluksitaudin. Meille selvisi vihdoin, että mistä kaikki tuska, itku ja vääntö johtui. Vaikka selitys löytyikin, niin helpotusta tilanteeseen ei kuitenkaan tullut. En ollut valmis lääkekokeiluihin, vaan olisin toivonut, että lääkäriltä olisi tullut vinkkejä ruokavalion suhteen (sekä imettävän äidin että lapsen).

Refluksioireet ovat vähitellen helpottaneet muuten paitsi öiden osalta. Nyt kun pikkumies viettää yhä enemmän aikaa pystyasennossa, on pulauttelu jäänyt melkein kokonaan pois. Puuroa syöttäessä menee välillä "märehtimiseksi", mutta muuten oksentelu on helpottanut. Röyhtäilyä on edelleen ajoittain paljon.

Tuntuu, että kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kaikki mahdolliset kokeilut sekä omani että lapsen ruokavalion suhteen. On ollut todella raskasta kontrolloida jatkuvasti molempien syömisiä. Syyllisyyden tunne on jatkuvaa. Mitä olenkaan pistänyt taas suuhuni, kun yö oli jälleen yhtä huutoa? Arjen raskaus on johtanut siihen, että uusia ruoka-ainekokeiluja ei uskalla tehdä - jos tilanne vaikka voisi mennä vielä hullummaksi. Siitä en yksinkertaisesti enää selviäisi. Tunne on kuin hukkuvalla - pää pysyy vain juuri ja juuri pinnalla. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on tarjonnut meille melkoisen elämysmatkan oman jaksamisen suhteen - sanotaanko vaikka, että väsymyksen käsite on laajentunut.

Nyt olen laittanut toivoni kävelemään oppimiseen. Sanotaan, että suurimmalla osalla lapsista refluksi helpottaa huomattavasti noin kuukauden päästä heidän opittuaan kävelemään vakaasti. Sitä odotellessa...


Lisätietoja:
Refluksilapset ry
Mitä refluksi on?
Refluksitaudin oireet vauvalla ja taaperolla