Kätilöopiston sairaala on viimeisen vuoden aikana ollut julkisuudessa useammankin negatiivisen asian tiimoilta. Viime syksynä Helsingin Sanomissa käytiin keskustelua huonosta keskenmenojen hoidosta, missä yhteydessä Kätilöopiston sairaala nousi esiin. Tänä keväänä useampi Kätilöopiston sairaalan kätilö jäi kiinni ilokaasun käytöstä työaikana - asiasta väännettiin vitsiä mediassa melko pitkään. Tämän jälkeen julkisuuteen nostettiin vuonna 2012 tapahtunut karmea hoitovirhe, jonka seurauksena nuori ensisynnyttäjä menehtyi verenvuotoon hätäsektion jälkeen. Ko. hoitovirheen tehneet anestesiaääkäri, hoitaja ja kätilö tuomittiin sakkoihin kuolemantuottamuksesta. Kesäkuussa Helsingin Sanomat nosti keskustelun aiheeksi lisääntyneet matkasynnytykset. Synnyttäjät olivat kokeneet, että heitä oli päivystyksessä käsketty pysyä kotona liian pitkään. Jälleen kerran Kätilöopiston sairaalan toiminta oli tapetilla. Valitettavasti omat kokemukseni tukevat näitä tarinoita. Kätilöopiston sairaalan päivystyksessä yritetään viimeiseen asti saada potilas pysymään kotona. Päivystykseen ei ole mitään asiaa, mikäli ei ole ottanut Panadolia ensin - niinkuin kipu itsessään ei olisi jo indikaattori ongelmasta, joka olisi raskaana olevalta syytä tutkia. Poistuuko ko. ongelma (esim. kohdunulkoinen raskaus, verenvuoto raskauden aikana) kipulääkkeellä? Minusta tämä on todella epäammattimaista ja edesvastuutonta toimintaa hoitohenkilökunnalta.
Kätilöopiston sairaalan julkisuuskuva vaatisikin nyt kipeästi kiillottamista... Itselläni on ko. sairaalasta sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia riippuen paljolti kohtaamastani hoitohenkilökunnasta. Kokemukset keskenmenojen hoidosta ja päivystystoiminnasta menee näiden kauhutarinoiden puolelle. Laparoskopia hoitui Kätilöopiston sairaalassa aivan asianmukaisesti ja minut leikannut kirurgi Päivi Härkki on niitä harvoja empaattisia lääkäreitä, joita olen viime vuosien aikana kohdannut. Bonuksena hän on vielä alansa parhaimmistoa. Kohtukuoleman jälkeinen synnytys hoidettiin myös Kätilöopiston sairaalassa ja ei sekään nyt mennyt niin kuin Strömsössä. Kivunlievityksessä ei olisi ollut mitään syytä säästellä. Käynnistetty synnytys eteni kuitenkin lopulta käynnistyttyään melko vauhdikkaasti ja kivunlievitys jäi saamatta. Siinä sitten räpiköitiin tuskissaan puhekyvyttömänä tunti-pari ja synnytettiin luomusti kaksoset. Ja ei kuulemma ole normaalia tämänasteinen kipu synnytyksen aikana - johtui nopeasta avautumisesta käynnistykseen liittyen. Jälkikäteen ihmettelinkin, että kuinka kukaan hullu uskaltaa synnyttää enää uudelleen koettuaan sen kerran :) Ja minulla vielä on epätavanomaisen hyvä kivunsieto endometrioosistani johtuen. Pari viikkoa synnytyksen jälkeen edessä oli vielä kohdun MVA-imutyhjennys kaksi kertaa peräkkäin Buranan voimalla - tuota kutsuisin kipukokemuksena äärimmäiseksi. Lääkärikin sattui olemaan kylmin koskaan kohtaamani - empatia oli hänelle selvästi aivan vieras käsite. Komplikaatioilta ei jälleen kerran vältytty, vaan kohtu täytty verellä tyhjennyksen jälkeen eikä vuoto ollut loppua. Onneksi en kuitenkaan suostunut kaavintaan, joka olisi haluttu kokemattoman lääkärin toimesta väkisin tehdä yöpäivystyksen aikana - jos siihen olisin suostunut, niin en tiedä olisinko enää tässä. Eli summa summarum: enemmän näitä horrorkokemuksia taitaa ko. sairaalasta olla kertynyt kuin mitään myönteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.