Jutussa kerrotaan, että laadukkaiden lastenhoitopalveluiden saatavuudesta huolimatta alle 3-vuotiaita lapsia hoidetaan Suomessa selvästi useammin kotona kuin muissa Pohjoismaissa. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa kotihoidon tukea saa siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Norjaa lukuun ottamatta, muissa Pohjoismaissa ei ole käytössä kotihoidontukea, Norjassa sitä voivat saada 1-2 -vuotiaiden lasten vanhemmat. Bergenin yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan yleisistä perhepoliittisista toimista juuri kotihoidon tuen kielteiset vaikutukset työmarkkinoiden tasa-arvoon ovat selkeimmin tutkimustiedon pohjalta osoitettavissa. Kotihoidon tuki nykymuodossaan viivästyttää Suomessa äitien paluuta töihin sekä hidastaa ura- ja palkkakehitystä.
Ruotsi lakkautti tuen vastikään. Ruotsissa tuen käyttäjiä oli melko vähän, vai muutama prosentti alle kolmevuotiaiden vanhemmista. Tämä johtuu luultavasti siitä, että Ruotsissa vanhempainvapaa on pidempi. Ruotsin hallitus kasvatti kotihoidontuen lakkauttamisen lisäksi isille osoitettua vanhempainvapaiden kiintiötä.
Asia nousi esille jälleen eilen, kun MTV3 uutisoi, että opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka esittävät kotihoidon tuen lyhentämistä ja vanhempainvapaan pidentämistä. Yllätys, yllätys "tasa-arvoministeri" Timo Soini oli heti kovaan ääneen vastustamassa esitystä. Moni ei tule ajatelleeksi, että esitys itse asiassa parantaisi nykytilannetta, sillä lapsiperheiden taloudellinen tilanne kohenisi, kun vanhemmat voisivat hoitaa lastaan ansiosidonnaisen vanhempainpäivärahan turvin kotihoidon tuen sijaan.
Vanhempainvapaan 6+6+6 -malli
Itse kannattaisin vanhempainvapaan 6+6+6 -mallia, jossa kotihoidon tuesta olisi mahdollisesti luovuttu kokonaan (tai ainakin lyhennetty esim. kahteen ikävuoteen asti), mutta ansiosidonnainen vanhempainvapaa on pidempi. Vapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta, joista yksi on äidille, yksi isälle ja yksi jaettavissa vanhempien sopimalla tavalla. Uudistus takaisi äideille vähintään nykyisin voimassa olevan äitiys- ja vanhempainvapaan pituisen vapaaajakson (6+3=9 kk), jos vanhemmat päättävät puolittaa jaettavissa olevan vapaakauden. Vanhempien niin halutessa äidin vanhempainvapaa voi olla myös selvästi nykyistä pidempi (6+6=12 kk), jos äiti käyttäisi jaettavissa olevan kauden kokonaan. Isälle puolestaan tulisi mahdollisuus pitää nykyistä pidempi vapaa. Hän voi kuitenkin valita myös vain lyhyemmän vanhempainvapaakauden, kuin nykyisinkin, tai vain isyysvapaan pitämisen.
Kokemus isien vapaiden pidosta Suomessa ja muissa Pohjoismaissa viittaa siihen, että isät käyttävät yleisimmin niitä vapaita, jotka on nimenomaan merkitty isille. Lisäksi isät käyttävät vapaita silloin jos perhe (lapsi) ne muuten menettäisi. Uudistus siis kannustaisi isiä käyttämään nykytilannetta selvästi pidempää 6 kuukauden vapaajaksoa. Lisäksi kiintiöity vanhempainvapaaosuus voi toimia selkänojana niille isille, jotka kokevat kotiinjäämisen vaikeasti työpaikalla perusteltavana valintana: "use it or loose it" -vaihtoehto legitimoi valintaa enemmän kuin vapaan jakaminen äidin kanssa perheen omalla päätöksellä.
Nykyiselläänhän Suomessa äitiysrahaa maksetaan 105 arkipäivältä eli noin 4 kuukautta, jonka jälkeen Kela maksaa ansiosidonnaista vanhempainrahaa 158 arkipäivää eli noin puoli vuotta. Lapsi on siis noin 9 kuukautta, kun vanhempainraha päättyy. Tämän jälkeen on mahdollista jäädä kotihoidontuelle (yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta "huikeat" 341,27 e/kk) siihen saakka kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Vanhemmat voivat sopia keskenään vanhempainvapaan tai kotihoidontuen käytöstä, mutta esimerkiksi kotihoidontuen käyttäjistä on tällä hetkellä naisia 93 %. Tuntuu vaikealta uskoa, että ainoastaan 7 % miehistä haluaisi pitää perhevapaata. Taustalla lienee taloudelliset syyt eli miesten paremmat palkat. Tätäkin tilannetta 6+6+6 -malli todennäköisesti korjaisi, isien käyttäessä huomattavasti nykyistä suuremman osan perhevapaista - toki lisäksi tulisi pohtia, miten perhevapaiden kustannukset saataisiin jaettua työnantajien kesken. Perhevapaiden epätasainen jakautuminen vaikeuttaa naisten asemaa työmarkkinoilla eikä tue miesten vanhemmuutta.
Lammi-Taskula, Salmi ja Parrukoski (2009) ovat kirjoittaneet aiheesta "Työ, perhe ja tasa-arvo" kattavan Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen. Selvityksessä arvioidaan sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia hallitusten tavoitteita ja toimenpiteitä tasa-arvopolitiikassa, perhepolitiikassa sekä työelämän politiikassa viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajalta. Selvityksessä tarkastellaan myös sitä, minkälaiset kysymykset eivät nousseet politiikan työlistalle. Mikäli aihe kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän selvitykseen. Selvityksessä on esitelty ja perusteltu myös vanhempainvapaan 6+6+6 -malli sivulla 143.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.