"Lapsettomuus on suru, jota ei hienoin sanankääntein tai virkistävin näkökulmin voi tuskattomaksi haihduttaa. Kun sanoille ei löydy ratkaisevaa paikkaa, käänteentekeväksi nousee läheisen kyky pysähtyä ja kiinnostua toisen elämästä. Lohtu ei ala tietämällä, vaan kysymällä. Miten sinä voit? Miten voin auttaa? Miten haluat asiasta puhuttavan?
Se, että yrittää ymmärtää, riittää hyvään rinnalla kulkemiseen."
Maaret Kallio kirjoitti 6.4.2016 blogissaan "Lujasti lempeä!" osuvasti siitä, miten ulkopuoliset saattavat suhtautua lapsettomuuteen. Suosittelen lukemaan! Kirjoituksen voit lukea täältä: http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1459907261666
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.