perjantai 16. lokakuuta 2015

Inhimillinen tekijä (TV1) ke 14.10.2015 aiheena kohtukuolema

TV1 keskiviikkona 14.10.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 17.10. klo 17.10

"Kohtukuolema. Vauvan menettäminen koettelee uskoa elämään. Vieraina Marianna Alanen, Johanna Pakonen ja Ilkka Kykkänen."

Artikkeli ohjelmasta:

Katso ohjelma (katsottavissa Yle Areenassa vuoden ajan):
http://areena.yle.fi/1-2454470

Ohjelman herättämiä ajatuksia


Ohjelma kosketti meitä läheltä, sillä myös Johanna Pakonen on menettänyt kaksosensa TTTS:lle. Johannan identtinen kaksosraskaus oli tyypiltään riskialttein ja harvinaisin eli monokoriaalinen-monoamniaalinen. Hänen kaksosillaan oli siis yhteinen istukka, suonikalvo ja vesipussi. Meidän kaksosraskaus oli tyypiltään monokoriaalinen-diamniaalinen eli meidän kaksosilla oli Johannan kaksosista poiketen omat lapsivesipussit.

Haastateltavien kokemuksiin ja tunteisiin oli monilta osin helppo samaistua. Kuten Alanenkin, koemme saaneemme sairaalassa ollessamme riittävästi tukea hoitajilta. Myös puolisoni koki tulleensa hyvin huomioiduksi. Kun meille ehdotettiin tapaamista sairaalapastorin kanssa, tunsimme samanlaista ennakkoluuloa sairaalapastoria kohtaan, kun Alanenkin oli tuntenut. Tuossa tilanteessa ei todellakaan kaivannut minkäänlaista jeesustelua - olemme olleet tällaisia jumalan hylkäämiä jo pitkään. Pakonen kertoo uskonsa horjuneen, itse en enää jaksa uskoa mihinkään. Ennakkoluuloista huolimatta sairaalapastori Annukka osoittautui mukavaksi ja keskityimme tuossa tilanteessa selvittämään vauvojen siunaamiseen ja hautaamiseen liittyviä käytännön asioita. Ilmeni, että Annukka oli todennäköisesti ollut siunaamassa myös ensimmäistä enkelityttöämme reilut kolme vuotta aiemmin.

Meidän elämäämme ja meitä ihmisinä nämä menetyksen kokemukset ovat muuttaneet monin tavoin - samoin oli tapahtunut haastateltavillakin. Kaikki turhasta valittajat ärsyttävät. Tällöin täytyy aina vain yrittää ajatella, että tuo on todellinen ongelma tälle ihmiselle. Toinen saattaa menettää hermonsa siitä, että kaikki kahvikupin korvat eivät osoita kaapissa samaan suuntaan. Yritä siinä sitten samaistua toisen tuskaan. Myönnän, että välillä tämän asian kanssa saa kyllä tehdä aika paljon töitä. Myös meitä nämä vastoinkäymiset ovat vahvistaneet ja arvostamme toisiamme valtavasti - olemme selvinneet tästä kaikesta yhdessä, yksin emme olisi. Tarkoitan tätä todella - ilman A:ta en olisi ikinä selvinnyt tästä. Tiedämme, ettei elämää voi suunnitella - sen sijaan kannattaa opetella elämään tässä hetkessä ja tyytyä siihen mitä on. Olavi Uusivirran sanoin: "Mä voin suunnitella mun koko elämän, mut kaikki menee toisin, joku suunnittelee mua paremmin". Miksi kuluttaa energiaa jonkun sellaisen asian suunnitteluun, joka ei kuitenkaan ole hallinnassasi. Esimerkkinä Pakonen ja Alanen mainitsevat synnytyksen suunnittelun. Itse ajattelen samoin - miksi suunnitella synnytystä, kun se ei kuitenkaan ole hallittavissa oleva tilanne. Käytän energiani mieluummin johonkin hyödyllisempään. Näin vältyn myös turhilta pettymyksiltä, mikäli kaikki ei sujuisikaan yksityiskohtaisen toivelistan mukaisesti. Minun mittapuuni mukaan synnytys on onnistunut, mikäli lopputuloksena on hyvinvoiva äiti ja lapsi. En ymmärrä, miksi synnytykseltä odotetaan jotakin orgastista kokemusta. Synnytyksen perimmäinen tarkoitus on aivan jossakin muualla kuin tuottaa äidille elämys tai mukava kokemus.

Haastatelluista kaikilla uusi raskaus oli alkanut puolen vuoden sisällä kohtukuolemasta. Osa voisi kokea tämän lohdullisena, näin lapsettomuudesta kärsivänä se tuntui enemmänkin lohduttomalta. Sekä Pakonen että Alanen olivat synnyttäneet kohtukuoleman jälkeen elävät, terveet lapset. Ohjelman jälkeen oli pakko googlata tämän Ilkka Kykkäsen blogi (https://www.ipana.fi/enkelipoika/) ja tadaa, mikäs siellä olikaan viimeisimpänä päivityksenä: "Onnea on ruudulla näkyvä syke, itsekseen pomppiva terve pikkuinen". Laskettuaika on huhtikuussa. No eipä tähän oikein muuta voi todeta kuin, että toivotaan että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Kristallipallokin näyttää pariskunnan kaapista löytyneen, kun jo lapsen terveyskin tiedetään - nasty me ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.