 |
| Teemaan sopiva Fingerpori (Pertti Jarla) |
Monet raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvät sanat aiheuttavat ihmisille kylmiä väreitä. Hormonit ilmeisesti muuttavat kielenkäytön ällöttäväksi lässytykseksi. Erityisesti sana "masuasukki" nostaa monilla niskavillat pystyyn ja pitääkin vanhemmuuteen liittyvissä sanoissa inhokkilistan kärkeä. Sana "masu" aikuisen vatsasta puhuttaessaan jo yksistään on erikoinen sanavalinta, erityisesti jos lapsia ei ole kuulolla.
Joskus ennen lapsettomuushoitojen aloitusta, silloin kun vielä jaksoin keskustelupalstoilla notkua, muistelisin, että näillä palstoilla positiivisen raskaustestin tehneet "plussasivat", ja mikäli kuukautiset olivat alkaneet niin todettiin, että "täti kurvasi kylään". Raskaana oleville toivotettiin "tarrasukkia matkaan" tai vauvaliimaa, pupuilulla taas viitattiin makuukamaritouhuihin. Nämäkin ovat melkoisen ällöttäviä sanontoja. Aiheuttiko väristyksiä :)?
Toisinaan perheen toisesta lapsesta puhutaan "pikkukakkosena", joka itselleni särähtää korvaan. Tuo sana ei anna minusta riittävää arvoa lapselle. Viittaa liikaa tusinatavaraan? Typy ja mini-me ovat myös pahoja - jälkimmäinen siksi, että se viittaa siihen että lapsi olisi kopio itsestä. Joskus olen kuullut, että myös sana "poppaa" on koettu ärsyttävänä. Jälkimmäistä sanontaa viljelen meidän nopealiikkeiselle taaperolle tiuhaan, enkä henkilökohtaisesti ole kokenut sitä mitenkään erityisen verenpainetta nostattavana. "Poppaa" on siis läpäissyt meillä seulan. Meillä taidetaan muutoinkin viljellä vanhemmuuteen liittyvää lässytystä enemmän kuin moni sietää.
Muita vanhemmuuteen liittyviä tavallisia inhokkisanoja ovat mm. mamma(-loma/-housut/-treffit...), isimies, tisuttelu, etupylly, simmut, suukku, hampit ja kenkulit. Erityisesti nämä etuliitteellä mamma varustetut sanat herättävät minussa inhoa.
On kuitenkin yksi sana, joka on omissa inhokkisanoissani ylivoimasena ykkosenä. Tämä verbi on poksua. Poksumisella viitataan raskauden kestoon. Raskausviikon täyttyessä poksutaan. Poksutaan mitä? Sikiökalvoko poksahtaa rikki vai mitä - en ymmärrä? Poksuminen on kaiketi jotenkin teennäisen kepeää. Yök. Siinä sitten jaetaan masukuvia ja poksutaan. Saisinko ämpärin?
Liittyyköhän inho poksumiseen ja masukuviin lapsettomuuteen? Toisaalta monet lapsettomuudestakin kärsineet poksuvat ja näitä masukuviaankin jakavat, joten ehkäpä inho näihin sanoihin syntyy muualta. Minulle raskaus oli tosi yksityinen, ja menettämisen pelon vuoksi myös herkkä asia. Ei olisi tullut mieleenikään poksua tai toisaalta lähetellä muille kuvia omasta vatsastani. Not my cup of tea.
Toisaalta en muutoinkaan harrasta selfieitä, ne herättävät toisinaan lähinnä hilpeyttä. Ainakin sellaiset ilmeisen tuunatut ja puunatut. Liian kiiltokuvamaista minun makuuni? Ei kai kenenkään elämä voi olla yhtä pakkelia ja glitteriä? Ihmisissä pitää olla vähän särmää, epätäydellisyys ja kyky itseironiaan tuovat sitä. Pitäisiköhän alkaa postailemaan tällaisia hiukan erilaisia selfieitä? Tukka rasvaisena pystyssä, sosetta verttyneen paidan rinnuksilla ja silmäpussit tuulessa lepattaen :) Kuvan taustalla kodin lapsiperhekaaos tiskivuorineen ja muine sotkuineen. Minun arkea ja juhlaa. Mutta hyvää sellaisenaan. Unelmaelämää.
Toivottavasti et saanut pahoinvointia tai päänsärkyä tästä postauksesta, minä taisin saada :)
Eikä!!Sis toi viikkojen poksuminen aiheuttaa mulla ihan saman yök-reaktion ja rehellisesti sanottuna tulee mieleen, että mikäköhän tuota sanaa käyttävällä oikein poksuu päässä vai poksuuko yhtään mikään 😂 siis miten ihmeessä viikon vaihtuminen ja poksuminen jonkun mielestä liityy yhteen?
VastaaPoistaItselleni poksahtaminen raskauden yhteydessä tuo mieleen vain ja ainoastaan lapsivesien poksahtamisen. Itselläni ainakin tuntui selkeä poks kun lapsivedet poksahtivat kauheella ryminällä sängyssä nukkuessani rv 29 ja se ei mikään hirveen hyvä muisto ole vaan tulee mieleen vaan poks-paniikki-itku-ei vielä näin voi käydä 😭
Itse häpeen sitä että käytin paljon sanaa tissi kun imetin ja lapsikin oppi sanan tissi ekohen sanojensa joukossa. Imetyksen loputtua sanoin vaan ihan rinnat.
Lapsivesien meno tuosta poksumisesta tosiaan tulee ensimmäisenä mieleen... Ja sama ei-vielä-paniikki itsellänikin tästä muistona. Poksumisesta tulee tosi ikävät vibat.
PoistaMutta tämä mielleyhtymä ei todellakaan ole ainut syy inhota tuota verbiä. Se vain on monessakin mielessä minusta superällö.
Toinen ällö ilmaus viel mikä tuli mieleen mitä näkee paljon yritysblogeissa on "mahtavat ovislimat". Ei koskaan hyvät ovislimat vaan aina _mahtavat_ovislimat.
PoistaSe kyl on karsee tunne kun ne vedet poksahtaa liian aikaisin. Toisessa raskaudessa kyllä oli poksumisen pelko läsnä joka päivä mut sitten kun ne poksahtivatkin vasta viikolla 34 niin olin niin onnellinen et menikin vasta sitten kun ei enää muutenkaan estellä synnytystä :) oli kyllä ihana fiilis lähtee silloin synnärrille kun tiesi et nyt ei enää mitään hätää ja saa synnyttää ilman estelyjä :)
Ymmärrän, että jälkimmäisellä kerralla tunsit helpotusta viikolle 34 selviämisestä. Lähtökohdat eli aiempi raskaus ja oireet olivat tällä kerralla valmistaneet ennenaikaisuuteen. Tiesit, että synnytys tuossa kohdin ei yleensä ole enää katastrofi.
PoistaOmalla kohdallani tunsin kuitenkin tuossa kohdin kaikkea muuta kuin helpotusta. Pitkään pelkäsin, että menetän tämänkin lapsen. Edes ristiäisiä en uskaltanut valmistella, koska olin niin ohjelmoitu pelkäämään aina pahinta. Vauva ei meidän tapauksessamme ollut kypsä syntymään vielä tuolloin, vaan olisi tarvinnut vielä kohtuaikaa. Tavoite kaikilla on varmasti kuitenkin sinne täysiaikaisuuteen päästä. Ja 95 % sinne asti pääseekin. Kiva kuulua aina kaikessa tähän negatiiviseen vähemmistöön...
Haha, ihan samaa mieltä näistä sanoista. Ällöttävimmät on kyllä minusta raskauden yritykseen liittyvät ovis ja (anteeksi) ovislima. Ja viivojen "pärähtäminen" testiin.
VastaaPoistaIhan syytön en ole kyllä itsekään, otin kiusallani käyttöön isimiehen ja etupyllyn (meillä tyttövauva) ja valitettavasti ne ovat vähän jääneet käyttöön, tosin vain 4 seinän sisällä kotona, vaikka ihan hirveitä sanoja ovatkin.
Ovislima on ällöttävä jo itsestään - too much information ;) Ja tosiaan outoa, että nuo plussat ja viivat aina PÄRÄHTÄVÄT testiin. Siis mitä? Mulla ilmeisesti ollut viallisia testejä, kun niistä ei ole lähtenyt minkäänmoista ääntä :)
PoistaToi etupylly on kieltämättä myös aika paha :) Meillä pikkumiehen pippeli on välillä mutteri...
Ällöjä sanoja on tosiaan aika paljonkin! :D Kai se on niin, että jokaisella yhteisöllä (perhe, työpaikka, ystäväpiiri...) on oma kielensä ja "huumorinsa". Ainakin meillä esimerkiksi 3-vuotias oikein rakastaa leikitellä kielellä ja pestään niin hampaita, hampeja, hampuleita kuin legojakin (leegot on mun mielestä ylivoimaisesti se karsein!:D) Äitini käyttää poppaa-sanaa, mutta mun suuhun se ei istu sitten millään. Ja jotenkin olen myös järkeillyt, että "kuuma" on tosi tärkeä sana opittavaksi, sillä kodin ulkopuolella käytetään todennäköisemmin sitä sanaa kuin poppaa. Poksuminen on mulle aika neutraali, mutten mäkään oikein ymmärrä, miksi raskauden joka vaihe täytyy raportoida koko maailmalle, vaikka olisi kuinka ihana ja huoleton asia.
VastaaPoistaJoo... hiukan jännityksellä odotan, mikä meidän pojan ensimmäinen sana on. Sen verran olen näitä omituisia sanaväännöksiä viljellyt.
PoistaOlen huomannut, että monet näistä sanaväännöksistä periytyvät tehokkaasti, joten aika jännä tuo "poppaa" sun tapauksessa. Hyvä tietysti näin :) Poppaan lisäksi viljelen muuten myös pipiä...