lauantai 27. helmikuuta 2016

Tulppaaneja ja kissanruohoa


Pidän tulppaaneista ja niitä tuleekin hankittua aina keväisin kotiin mielenpiristykseksi. Kun pääsiäinen lähestyy kotiimme löytävät tiensä myös narsissit. Callunat pihalla ovat talven myötä muuttaneet värinsä violetista ankean harmahtaviksi. Pääsiäisenä talvi-istutukset joutavat kompostiin ja tilalle tulee pihallekin muutama narsissi. Odotan jo talven väistymistä ja kevään puhkeamista. Leskenlehtiä ja valkovuokkoja. Tänään aurinko paistaa jo ihanan keväisesti. Ensi viikolla helmikuu vaihtuu maaliskuuksi ja voidaan puhua jo ihan virallisestikin keväästä - huippua. Kevät on lempivuodenaikani.

Myös kissaneitimme S odottaa selvästi kevättä ja pääsiäistä. Virpomisvarpujen lisäksi S:ää vetää puoleensa pääsiäisruoho. Näin keväisin S alkaa maistella viherkasveja ja se on merkki siitä, että meidän olisi syytä laittaa kissanruohoa hänelle kasvamaan. A kylvikin S:lle kevään ensimmäiset ohrat muutama viikko sitten, mutta astiaan lorahti hiukan liikaa vettä ja tämän jälkeen istutus muistutti enemmänkin riisiviljelmää. Itämään tästä "riisiviljelmästä" lähti pari onnetonta kortta. Ehkäpä parempi kylvöonni seuraavalla kertaa...

Blogini luonnosteksteissä on roikkunut jo useita kuukausia teksti raskaudenkeskeytyksestä sikiöpoikkeavuuden vuoksi. Aihe on tuntunut liian raskaalta tarttua ja toissaviikkoiset tapahtumat vain vahvistivat tätä fiilistä. Ehkäpä tällaiset kepeämmät aiheet sopivatkin paremmin tähän kevään korvalle.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Kevään merkkejä synkkien talvipäivien keskellä


Tällä viikolla huomasin lenkillä ensimmäiset kevään merkit näin talven keskellä. Pajut olivat jo heränneet kevääseen ja ensimmäiset pajunkissat olivat puhjenneet.

Muutoin viikko on ollut ankea. Läheinen työkaverini menetti syntymättömän tyttärensä istukan vajaatoiminnan vuoksi raskausviikolla 23. Vauvan kasvu oli pysähtynyt jo useita viikkoja sitten, toivoa ei enää annettu. Hänkin liittyi siihen synkkään joukkoon, joka on joutunut läpikäymään raskaudenkeskeytyksen vaikean sikiöpoikkeavuuden vuoksi. Tuntuu todella pahalta hänen puolestaan. Samalla tuntuu, että omia vanhoja haavoja revittiin taas auki. Tämä asia tuli liian lähelle.

Työkaverini ei tiedä meidän historiaamme ja olen nyt pohtinut, että olisiko minun syytä kertoa siitä. Työkaveriani tämä luultavasti auttaisi. En ole varma, että auttaisiko se minua. Oma suru on vielä niin lähellä, että minusta tuskin on lohduttamaan toista. Ajatus tapahtumien läpikäymisestä tuntuu liian raskaalta. Pelkään että toisen suru veisi minut mennessään ja uppoaisin taas siihen synkkyyteen. Oma toipumiseni voisi ottaa pahasti takapakkia. Hätiköityjä ratkaisuja ei kannata tehdä. Ehkä on parempi antaa ajan hiukan kulua.

Kun on oikein pieni 

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni
voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

-Hannele Huovi-

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Teleks - Säröjä sinussa

Aiemminkin on jo käynyt ilmi, että kappaleiden sanoituksilla on minulle suuri merkitys. Pysähdyin taannoin kuuntelemaan Teleksin kappaleen Säröjä sinussa sanoja. Osui ja upposi. Alla pieni lainaus Säröjä sinussa -kappaleen sanoituksesta:
"Kun kelaat, ettet kelpaa, ettet sä voi millään koskaan onnistuu,
Sydämes sua pieksee armotta kuin raaka marraskuu
Kun ootat suurta käännettä,
pakkohan sen joskus on tapahtuu.  
Kun et millään totu siihen, et sua teititellään kassalla
Kun tapeteissa läiskiä on meidän keskusteluista
Kun hellän yön jälkeen kahvikupin yli katseessas nään surua. 
Ne on halkeemia taivaalla,
onnen saumoja, säröjä sinussa
Sä et ehkä itse sitä nää,
mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa"

Myös Teleksin aiempi tuotanto kolahtaa minuun. Jopa siinä määrin, että muistaakseni myös paikallislehdessä olleessa vihki-ilmoituksessamme oli aikoinaan lainaus heidän kappaleensa sanoituksesta.

Teleks julkaisi aivan hiljattain "30 parasta" tupla-kokoelma-albumin ja piti juhlakonsertin Savoyssa viime keskiviikkona. Teleksin Koskisen ja Johanssonin haastattelu löytyy 7.2. Länsiväylästä. Koskinen toteaa haastattelussa: "Me teemme biisit, mutta niiden todelliset merkitykset syntyvät vasta kuulijan päässä." Niinpä.



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Luonnonkosmetiikkakokeiluja


Meille kotiutui taas pari uutta luonnonkosmetiikkatuotetta: Urtekramin käsisaippua ja Laveran deodorantti. Urtekramin luonnonkosmetiikkasarjassa on panostettu enemmän tuotteiden ulkonäköön kuin esim. Santen tuotteissa. Urtekramin No Perfume -käsisaippua on hyvä perustuote. En kaipaa kosmetiikalta hajusteita, joten hajuttomuus on minusta plussaa. Meillä on vuosikaudet käytetty Palmoliven käsisaippuoita ja niiden voimakas tuoksu tökkii pahasti. Palmoliven vieno vaniljan tuoksu jumahtaa käsiin pitkäksi aikaa. Eniten minua miellyttää kosmetiikassa sitruksen tuoksut, joten mikäli ostan hajustettua luonnonkosmetiikkaa niin tuoksuvalintani osuu yleensä sitruunaan tai appelsiiniin.

Deodoranttivalinta herättää minussa huomattavasti enemmän ajatuksia kuin käsisaippua. Viime vuosina on käyty paljon keskustelua etenkin naisten antiperspiranteissa esiintyvästä alumiinista. Joissakin tutkimuksissa alumiini on yhdistetty mm. kohonneeseen rintasyöpäriskiin. Syöpänäytteistä on löytynyt alumiinia, mutta siitä kiistellään että miten se on sinne joutunut. Olenkin jo jonkin aikaa etsinyt toimivaa alumiinitonta vaihtoehtoja kainaloihini. Ensinnäkin antiperspirantissa on alumiinia, deodoranteissa ei. Antiperspirantti ehkäisee hikoilua ja deodorantit hien hajun syntymistä. Eli pelkästään valitsemalla deodorantin antiperspirantin sijasta välttyy alumiinilta. Tavallisissa deodoranteissa on kuitenkin usein sellaisia hajusteita ja säilöntäaineita, jotka saattavat ärsyttää ihoa. Käytin jonkun aikaa apteekin valikoimista löytyvää Acon Extra Sensitive -deodoranttia. En kokenut tuotetta kauhean toimivaksi. Tuoksu oli ok, mutta kainalot jäivät märiksi.

Lavera Basis Sensitiv Deodorant Roll-on on nyt ollut käytössäni muutaman viikon ja mielestäni se on toiminut hiukan paremmin kuin Acon deodorantti. Tämä saattaa toki olla pelkkää kuvitteluakin. Laveran tuoksu ei kauheasti kuitenkaan miellytä. Luonnonkosmetiikkana Lavera menee kuitenkin joka tapauksessa Acon edelle. Kemikaalicocktail -blogin innoittamana päätin seuraavaksi kokeilla Mádaran yrttideoranttia tai Acorellen ruusudeoranttia.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Kromosomipoikkeavuuksista ja niiden seulonnoista

Yle 1:n Inhimillinen tekijä -ohjelmassa ke 3.2. haastateltiin kolmea Down-lapsen äitiä. Suomessa syntyy vuosittain noin 70 lasta, joilla todetaan Downin oireyhtymä. Kyseessä on yleisin kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosomihäiriö. Inhimillisessä tekijässä puhutaan Down-lapsen saamisesta äidin näkökulmasta. Kenelläkään kolmesta äidistä ei ollut lapsen diagnoosi selvillä ennen syntymää. Ainoastaan yhdessä tapauksessa oli huomattu ultraäänitutkimuksessa jotain poikkeavaa, mutta sitä ei ollut osattu diagnosoida ennen syntymää.

Downin oireyhtymää (21-trisomia) seulotaan varhaisraskauden yhdistelmäseulontatutkimuksella, jossa huomioidaan äidin ikä, sikiön niskaturvotus ja verikokeen tulos. Sama varhaisraskauden yhdistelmäseulonta arvioi nykyisin riskiä myös harvinaisempaan 18-trisomiaan eli Edwardsin syndroomaan. Menetelmässä otetaan äidiltä verinäyte raskausviikolla 9-11 sekä mitataan ultraäänitutkimuksessa sikiön koko (pää-perämitta) ja niskaturvotus raskausviikolla 11+0 -13+6. Mikäli yhdistelmäseulonta "hälyttää" (riski vähintään 1:250), niin potilaalle tarjotaan jatkotutkimuksia (istukkanäyte/lapsivesitutkimus/NIPT).

Yhdistelmäseulonta löytää em. kromosomipoikkeavuuksista yli 80 %. On tärkeää huomata, että vaikka 21-trisomian todennäköisyys olisi seulontatutkimustuloksen mukaan pienempi kuin 1/250, sikiöllä voi siitä huolimatta olla Downin oireyhtymä tai jokin muu kromosomipoikkeavuus. Samoin, vaikka seulontatutkimuksesta saa positiivisen tuloksen, useimmiten sikiöllä ei ole Downin oireyhtymää, vaan sikiön kromosomit ovat normaalit. Tutkimus kertoo vain kohonneesta kromosomipoikkeavuuden todennäköisyydestä. Vasta jatkotutkimuksessa selviää, onko sikiöllä normaalit vai poikkeavat kromosomit.

Yhdistelmäseulonnalla tutkitaan siis ainoastaan TODENNÄKÖISYYTTÄ Downin oireyhtymälle (ja 18-trisomialle), kyseessä ei ole diagnostinen menetelmä. Ja ko. seulontamenetelmä tutkii ainoastaan näiden kahden kromisomipoikkeavuuden todennäköisyyttä. Sikiöllä voi siis olla muitakin kromosomipoikkeavuuksia tai sairauksia. Kromosomit voidaan diagnostisesti tutkia ainoastaan lapsivesi- tai istukkanäytteestä. Se, että yhdistelmäseulonta ei hälytä, ei siis missään tapauksessa tarkoita, että syntyvä lapsi olisi terve. Ja vastaavasti se, että jos seulonta hälyttää ei tarkoita että lapsi olisi sairas. Raskauden puolivälissä tehtävässä  rakenneultraäänitutkimuksessa tutkitaan sikiön rakenteita. Vastaavasti, mikäli poikkeavuuksia ei rakenneultraäänitutkimuksessa havaita, ei tarkoita, että niitä ei olisi tai tulisi. Sikiödiagnostiikalla pystytään seulomaan/toteamaan vain osa syntyvän lapsen sairauksista, moni sairaus diagnosoidaan vasta syntymän jälkeen. Suuri merkitys on myös tutkimuksia tekevän henkilökunnan osaamisella. On eri asia, tekeekö tutkimuksen kokenut perinatologi vai kätilö.

Downin oireyhtymä ei suinkaan ole trisomioista se pelottavin. Sekä 13- että 18-trisomia johtavat väistämättä kuolemaan, usein jo sikiöaikana. Siksi minusta tuntuu jotenkin oudolta, että juuri Downin oireyhtymästä on tehty tällainen peikko. Se on usein huonoista vaihtoehdoista kuitenkin se paras. Henkilökohtaisesti en olisi valmis keskeyttämään raskautta pelkän Downin oireyhtymädiagnoosin perusteella. Mikäli jatkotutkimuksissa kuitenkin selviäisi jotain muita vakavia tautiin liittyviä liitännäissaurauksia (esim. vaikea sydänvika), niin luottaisin lääkärin arvioon tilanteesta. Downin oireyhtymään liittyy hyvin eritasoisia kehityshäiriöitä. Osa elää lyhyen elämän laitoksessa vuodepotilaana ilman tietoista tilaa ja osa elää melkein tavallista elämää (vrt. Salkkareiden Roosa). Downin oireyhtymässä keskimääräinen elinikä on alle 50 vuotta. Keuhkokuume on tärkein yksittäinen kuolintekijä, synnynnäiset sydänviat ovat seuraavaksi suurin ryhmä. Aktiivinen sydänvikojen operatiivinen hoitolinja on muuttanut elinennustetta.Valitettavasti ennen syntymää on yleensä vaikeaa arvioida taudin vaikea-asteisuutta.

NIPT -tutkimuksella voidaan tutkia uudella tavalla riskittömästi sikiön kromosomipoikkeavuuksia


NIPT eli Non-Invasive Prenatal Test on uusi tutkimus sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulontaan. Tutkimus tehdään äidin verikokeesta. Verikokeen voi ottaa missä tahansa raskauden vaiheessa raskausviikon 10 jälkeen. NIPT perustuu äidin veressä olevan sikiöperäisen DNA:aan tutkimiseen ja seulonta kattaa sikiön 21-trisomian (Downin syndrooma), 18-trisomian (Edwardsin syndrooma), 13-trisomian (Palaun syndrooma) sekä sukukromosomipoikkeavuudet, jotka edustavat valtaosaa kaikista merkittävistä kromosomipoikkeavuuksista. Tutkimus seuloo nämä poikkeavuudet 99 prosentin tarkkuudella.

NIPT on vaihtoehto invasiivisille istukkanäytteelle tai lapsivesitutkimukselle, joihin liittyy noin 0,5-1 prosentin keskenmenoriski. NIPT:iin ei liity lainkaan keskenmenoriskiä. On tärkeää huomata, että mikäli NIPT-tutkimuksessa havaitaan jokin tutkituista kromosomipoikkeavuuksista, niin diagnoosi tulee kuitenkin varmistaa vielä istukka- tai lapsivesinäytteellä. Siis myöskään NIPT ei ole diagnostinen menetelmä, vaan seulontamenetelmä. NIPT-tutkimus ei myöskään korvaa ensimmäisen raskauskolmanneksen yhdistelmäseulontaa, joka antaa huomattavasti enemmän tietoa kuin pelkkä verikoe: kromosomipoikkeavuuksien seulonnan lisäksi tarkistetaan ultraäänellä sikiön elonmerkit, raskauden sijainti, sikiöiden lukumäärä ja poikkeavat rakenteet.

HUS:ssa NIPT otettiin käyttöön vuoden 2015 alussa. HUS:ssa NIPT on mahdollista tehdä ensimmäisen yhdistelmäseulonnan jälkeen ja sitä tarjotaan neuvonnan jälkeen äideille, jotka kuuluvat riskiryhmiin sekä niille äideille, jotka saavat poikkeavan tuloksen ensimmäisen raskauskolmanneksen yhdistelmäseulonnassa. Mikäli ei kuulu riskiryhmiin (tarkista NIPT-kriteerit yo. HUS-linkin kautta) tai yhdistelmäseulonta ei ole hälyttänyt, niin NIPT on mahdollista tehdä omakustanteisesti joillakin yksityisillä lääkäriasemilla, mm. Dextra Lapsettomuusklinikalla. Tutkimus maksaa noin 700 euroa. Tulokset saa 1-2 viikossa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Elina Brotherus: Carpe Fucking Diem

Helsingin Sanomat kirjoitti kulttuuriuutisissa 23.1.2016 valokuvataiteilija Elina Brotheruksen marraskuussa ilmentyneestä valokuvakirjasta "Carpe Fucking Diem". Kirja kuvaa hänen omia kokemuksiaan lapsettomuudesta ja sen hoidosta. Helsingin Sanomien jutussa on linkki, jonka kautta pääsee videoon, josta voi katsoa kaikki kirjan kuvat selattuna.

Pidän siitä, että vaikeita aihepiirejä käsitellään taiteen avulla. Brotheruksen henkilökohtainen valokuvakirja kuvaa sitä vuosia kestävää toivon ja pettymysten kehää, jossa valitettavan monet lapsettomuushoidoissa käyvät elävät. My Dog is Cuter Than Your Ugly Baby -kuvassa taiteilija näyttää keskisormea koira kainalossaan. Tuo kuva kuvastaa hyvin lapsettomuuteen liittyviä vihan tunteita. Tuo kuva olisi oma poimintani kirjasta.

Tässä Helsingin Sanomien jutussakin nostetaan esiin, että julkisuudessa lapsettomuustarinoissa on aina onnellinen loppu. Se ei ole kuitenkaan totuus, sillä noin 20 % lapsettomuushoidoissa käyvistä pariskunnista ei saa koskaan biologista lasta. Lapsettomaksi jäävä ei menetä vain lasta, vaan koko tulevaisuuden perheenä. Vuosien henkinen ja usein fyysinenkin helvetti ei voi olla jättämättä jälkiään - varsinkaan, jos tuota tavoiteltua palkintoa kaikesta kärsimyksestä huolimatta ei koskaan saa.