Valmistuneet villasukat ja kipulääkkeiden mahdollinen yhteys lapsettomuuteen

Ensimmäiset valmiit villasukat

Blogin päivitys on jäänyt viime viikkoina työkiireiden jalkoihin. Nyt ajattelin kuitenkin taas ryhdistäytyä tämänkin asian tiimoilta. Sain joululomalla muutama viikko sitten valmiiksi ensimmäisen villasukkaparini. Olen aloittanut jo A:n ensimmäisen sukan neulomisen, mutta sekin on nyt pari viikkoa lojunut koskematta. Lankana käytin Novitan 7 veljestä Aapo -lankaa. Olen vilkuillut kaihoisasti Novita Isoveli -lankoja, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet kaupan hyllyyn. Isoveli-lanka on paksumpaa, joten se edellyttäisi myös koon 5 puikkoja.

Influenssaepidemia on saanut minut varpailleen. A kävi maanantaina ottamassa rokotuksen, itse jätin väliin. En ole koskaan ottanut influenssarokotusta. Yritän huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja välttää turhaa väkijoukossa oleskelua. E sairasti viime viikolla enterorokon, tuota en myöskään haluaisi näin aikuisiällä sairastaa. Työkaverilla ja hänen miehellään oli tuosta taudista aika helvetilliset kokemukset. Olen siis pitänyt karanteenia myös E:stä. Tädin ikävää on helpotettu FaceTime-puheluilla.

Perjantain 29.1. Helsingin Sanomat uutisoi, että kipulääkkeiden käyttö raskauden aikana saattaa vaikeuttaa syntyvän tyttölapsen lapsen saantia. Selitykseksi on epäilty sitä, että kipulääkkeet vaikuttavat sikiön itusoluihin, joista siittiöt ja munasolut myöhemmin kehittyvät. Tutkimus oli tehty rotilla, ei ihmisillä. Tutkimusta johtaneen professori Richard Sharpen (Edinburgin yliopisto) mukaan ihmisten ja rottien lisääntymisjärjestelmillä on kuitenkin paljon yhtäläisyyksiä. Tutkimusryhmä kehottaa raskaana olevia naisia noudattamaan voimassa olevia suosituksia ja välttämään kipulääkkeiden käyttöä raskauden aikana.

Täytyy sanoa, etten ole mitenkään yllättynyt tämän tutkimuksen tuloksista. Suomessa terveydenhuolto suhtautuu kipulääkkeiden käyttöön raskauden aikana yllättävän lepsusti. Minut suorastaan pakotettiin sairaalassa ottamaan kipulääkettä kaksostyttöjä odottaessani. Parasetamolia pidetään turvallisena käyttää raskauden aikana ja moni vetääkin huoletta nappia naamaan. Raskauden normaaliin kulkuun kuuluu erilaisia kolotuksia ja kipuja. Mikäli näitä kaikkia yrittäisi lääkitä kipulääkkeillä, niin monilla kipulääkkeiden käyttö raskauden aikana olisi enemmän tai vähemmän jatkuvaa.

Syntyneet

Minulla on masokistinen tapa lueskella aina sunnuntain Helsingin Sanomista Syntyneet-palsta. Ilmoitusten sävystä usein huomaa, ovatko lapset olleet vanhemmilleen itsestäänselvyys. Esimerkiksi loppukaneetti "lapsestaan kiitolliset vanhemmat xx" kertoo erilaista tarinaa kuin "lapsestaan ylpeät vanhemmat xx". Pahoinvointia aiheuttaa myös toteamus "nyt takapenkki on täynnä". Osa kuvailee lastaan täydelliseksi: "Miinan ja Manun TÄYDELLINEN pikkusisko..." Osa on uskaltanut todeta, että lapsi on ollut hartaasti tai pitkään toivottu. Synnytyssairaalaa kiitetään usein, lapsettomuusklinikkaa en ole kuitenkaan nähnyt koskaan mainittavan.

Kun anenkefalia-tyttömme syntyi tammikuussa 2012 kuuntelin paljon Johanna Kurkelan kappaletta Ainutlaatuinen. Tuolloin ajattelin, että jos joskus elävän lapsen saamme, niin lainaisin tuota kappaletta ilmoituksessa. Sittemmin tuota kappaletta on tunnuttu lainattavan kuitenkin melkeinpä joka sunnuntain Syntyneet-palstalla ja näin ollen se on kokenut mielessäni melkoisen inflaation. Se ei ole enää meidän kappale.

Ensimmäinen raskaus pakastetulla munasarjakudoksella Suomessa

Viime viikolla uutisoitiin, että Suomessa syntyy kohta ensimmäinen vauva, joka on saatu alkuun pakastetun munasarjakudoksen takaisinsiirron ansiosta. Hoidot on tehty Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kyseessä oli nainen, jonka munasarjojen toiminta loppui syöpähoitojen seurauksena. Ennen syöpähoitojen aloittamista häneltä pakastettiin munasarjakudosta. Parantumisen jälkeen kudos siirrettiin takaisin. Huisia!

Feeniks-linnun tarina

Kirjoitan tätä blogia nimimerkillä Fenix. Nimimerkki ei ole valikoitunut sattumanvaraisesti. Nimimerkkini Fenix viittaa Feeniks-lintuun, jota on pidetty mm. jälleensyntymisen ja toivon symbolina. Minulle Feeniks-lintu symboloi sitä, että olen käynyt monta kertaa pohjalla, mutta lopulta olen noussut ylös ja jatkanut eteenpäin. Olen syntynyt uudelleen aivan kuin Feeniks-lintu. En nyt ala valehtelemaan, että tuolta tuhkasta olisi noustu aina entistä ehompana - mutta sieltä on noustu. Ehkäpä olen enemmänkin sellainen haavoittunut Feeniks-lintu :)

Wikipedian mukaan Feeniks-lintu (kreikaksi foiniks, latinaksi phoenix) on muinaisen Egyptin mytologiassa sekä siitä johdetuissa taruissa myyttinen ja pyhä tulilintu.

Linnun sanottiin elävän kerrallaan joko 500, noin tuhat tai 1461 vuotta, ja olevan häikäisevän kaunis punakultaisissa höyhenissään. Tarinan mukaan aikansa tullessa täyteen Feeniks rakentaa itselleen kanelipuun oksista pesän ja sytyttää sen, jolloin pesä ja lintu itse palavat roihuten tuhkaksi. Tuhkasta nousee uusi nuori Feeniks-lintu, joka kokoaa edeltäjänsä tuhkat mirhaiseksi munaksi ja vie sen Heliopolikseen, Auringon kaupunkiin. Sanotaan myös, että Feeniks-lintu tulee aina kun apua kipeimmin tarvitsee ja feeniksin kyyneleet parantavat jopa kuolemasta.

Vaikka kuvaukset linnun ulkonäöstä ja elinajasta vaihtelevat, siitä tuli suosittu aihe varhaisessa kristillisessä taiteessa ja kirjallisuudessa. Se omaksuttiin jälleensyntymisen, kuolemattomuuden ja kuolemanjälkeisen elämän symboliksi.

Kemikaalicocktail

Uusimmat luonnonkosmetiikkahankinnat

Altistamme itsemme päivittäin melkoiselle kemikaalikuormalle kosmetiikan, puhdistusaineiden, lääkkeiden, ruuan ja veden kautta. Viime keväänä tätä aihetta käsiteltiin mm. TV1:n Akuutti-ohjelmassa 2.3.2015, (Uhkaavatko kemikaalit terveyttämme?, Kemikaalit uhkaavat terveyttämme) jossa asiantuntijana toimi lääkäri ja professori Jorma Toppari biolääketieteen laitokselta Turun yliopistosta.

Olen itse herännyt tähän asiaan oikeastaan vasta anenkefalia-raskauden jälkeen. Tuolloin pohdin, oliko jollain ympäristötekijällä mahdollisesti ollut vaikutusta kehityshäiriön syntyyn. Koska keskushermostoputken sulkeutumishäiriön aiheuttavat syyt ovat monitekijäisiä eli syntyyn vaikuttavat niin perimä kuin ulkoiset tekijätkin, niin aloin suhtautua epäillen mm. ravintoon, käyttämääni kosmetiikkaan ja hengittämääni sisäilmaan. Vähitellen olen yrittänyt karsia ravinnosta turhia lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä. Suosin luomua ja kotimaista ruokaa. Käytän jonkin verran luonnonkosmetiikkaa ja olen luopunut hiusten värjäämisestä. Entisessä työtilassani oli vaikeita sisäilmaongelmia ja vaihdoin tämän vuoksi työpistettäni. Joudun kuitenkin säännöllisesti oleskelemaan myös näissä sairaissa rakennuksissa. Muovituotteiden vaarat tiedostan, mutta säilytämme kuitenkin ruokaa muoviastioissa ja käytän muovisia ruuanlaittovälineitä.

Kuvailisin itseäni tässä suhteessa tiedostavaksi, mutta mukavuudenhaluiseksi. Linjani olisi syytä olla tiukempi, mutta mukavuudenhalu ajaa monissa asioissa edelle. Tiedän, että hajuvesi ja kynsilakka ovat haitallisia terveydelle, mutta silti niitä käytän. Myös pyykinpesuaineena on välillä käytettävä hajustettua, sillä urheiluvaatteisiin pinttyy muuten hienhaju. Ja luomutuotteet ovat välillä mielestäni kohtuuttoman kalliita. Lapsettomuushoitolääkkeistä saan säännöllisesti melkoisen lääke- ja hormonikuorman. Kuitenkin seuraan kauhulla naisia, jotka värjäävät jatkuvasti hiuksiaan ja ihoaan, laitattavat irtoripsiä ja tekokynsiä sekä marinoivat itsensä melkoisella määrällä kosmetiikkaa päivittäin. Sitten vielä vedetään kurkusta alas erilaista lisäainesotkua ja ehkäpä tungetaan tisseihin saumojen tiivistysainetta ja ihon alle maailman myrkyllisintä hermomyrkkyä ryppyjä tasoittamaan. Hampaat valkaistaan ja huulet täytetään. Tämä kaikki tehdään terveydellisiä vaikutuksia surematta. Tästä todellisuudesta olen onneksi kaukana. Välillä mietin, että mahtavatko tällaiset ihmiset maatua koskaan vai toimivatko kaikki nuo kehoon tungettavat aineet palsamoinnin tavoin...

Noora Shingler kirjoittaa Kemikaalicocktail-blogia, josta löytää arvokasta tietoa lisäaineettomasta ja terveellisestä elämäntyylistä.

Neulonta- ja väritysterapiaa

Kerroin aiemmin harkitsevani neulontaharrastuksen aloittamista. Tällä viikolla olen neulonut villasukkaa Novitan YouTube-ohjeilla. A on nauranut kuollakseen, kun olen katsonut tuota opetusvideota uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Sukka alkaa olla kärkikavennuksia vaille valmis. Neulonta on toiminut terapiamuotona juuri niin kuin toivoinkin: se on vienyt ajatuksia muualle ja tuottaa aikaansaannoksena myös tyydytystä. Kantapään neulottuani olin NIIIIIN ylpeä itsestäni, sellaista ei ole tapahtunut ihan vähään aikaan.

Muutama päivä sitten kirjakaupasta tarttui heräteostoksena mukaani myös aikuisten värityskirja ja puuvärikynät. Ajattelin, että värittäminen toimisi samalla tavalla kuin tuo paperin reunaan piirtely eli auttaisi keskittymään. Tätä väriterapiaa en ole vielä aloittanut, joten kerron kokemuksiani siitä myöhemmin.

Sain vinkin, että esimerkiksi pianon soittaminen voisi toimia samalla tavalla terapeuttisesti. Näin varmastikin olisi. Kun sitä opettelisi kissanpolkkaa kieli keskellä suuta, niin ajatukset pysyisivät poissa kaikista ikävistä asioista ja siinä sivussa oppiminen tuottaisi tyydytystä. Varjopuolena on, että A raukka kärsisi. Toki piano on aina parisuhdeystävällisempi vaihtoehto kuin viulu. Voi olla, että täti Fenix vielä lainaa E:ltä hänen leikkisähköpianoaan ja aloittaa A:n kiusaksi harjoittelun :). Tuossa leikkipianossa on kaikkia kivoja extraääniä... Miltähän kuulostaisi kissanpolkka lampaana?

Nyt on siis kovat keinot käytössä ja niitä on todella myös tarvittu! Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

Värityskirjan takakansi