Refluksitauti

Kun tarkastellaan näin jälkikäteen vauvavuotta, niin se oli jatkuvaa odottamista. Odotimme, että saisimme rikkonaisiin öihin, onnettomiin päiväuniin ja muihin vauvan oireiluihin helpotusta. Aluksi meille puhuttiin neuvolassa kolmen kuukauden koliikista. Neuvolatäti sanoi, että "vauva huutaa nimeään". Lupailtiin, että kyllä se siinä kolmen kuukauden kohdalla helpottaa. Ei helpottanut. Tämän jälkeen toivoa annettiin kiinteiden ruokien aloittamisen muodossa - jos ne vaikka pitäisivät paremmin nälkää ja hillitsisivät pulautteluakin. Ei auttanut. Seuraava oljenkorsi oli vauvan liikkeelle lähteminen. Eipä ollut apua siitäkään.

Keväällä aloin olla niin totaalisen uupunut, että päätimme hakea apua allergialääkäreiltä ja kokeilimme sairaalaunikouluakin. Unikoulu noroviruksineen vain pahensi tilannetta. Allergialääkärikäynti oli jokseenkin yhtä tyhjän kanssa. Kesäkuussa kävimme jälleen yhdellä allergialääkärillä, joka totesi pikkumiehellä refluksitaudin. Meille selvisi vihdoin, että mistä kaikki tuska, itku ja vääntö johtui. Vaikka selitys löytyikin, niin helpotusta tilanteeseen ei kuitenkaan tullut. En ollut valmis lääkekokeiluihin, vaan olisin toivonut, että lääkäriltä olisi tullut vinkkejä ruokavalion suhteen (sekä imettävän äidin että lapsen).

Refluksioireet ovat vähitellen helpottaneet muuten paitsi öiden osalta. Nyt kun pikkumies viettää yhä enemmän aikaa pystyasennossa, on pulauttelu jäänyt melkein kokonaan pois. Puuroa syöttäessä menee välillä "märehtimiseksi", mutta muuten oksentelu on helpottanut. Röyhtäilyä on edelleen ajoittain paljon.

Tuntuu, että kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kaikki mahdolliset kokeilut sekä omani että lapsen ruokavalion suhteen. On ollut todella raskasta kontrolloida jatkuvasti molempien syömisiä. Syyllisyyden tunne on jatkuvaa. Mitä olenkaan pistänyt taas suuhuni, kun yö oli jälleen yhtä huutoa? Arjen raskaus on johtanut siihen, että uusia ruoka-ainekokeiluja ei uskalla tehdä - jos tilanne vaikka voisi mennä vielä hullummaksi. Siitä en yksinkertaisesti enää selviäisi. Tunne on kuin hukkuvalla - pää pysyy vain juuri ja juuri pinnalla. Tämä ensimmäinen vauvavuosi on tarjonnut meille melkoisen elämysmatkan oman jaksamisen suhteen - sanotaanko vaikka, että väsymyksen käsite on laajentunut.

Nyt olen laittanut toivoni kävelemään oppimiseen. Sanotaan, että suurimmalla osalla lapsista refluksi helpottaa huomattavasti noin kuukauden päästä heidän opittuaan kävelemään vakaasti. Sitä odotellessa...


Lisätietoja:
Refluksilapset ry
Mitä refluksi on?
Refluksitaudin oireet vauvalla ja taaperolla

Takana ensimmäinen vuosi

Synttärikakku

Viime viikolla juhlimme pikkumiehen ensimmäistä syntymäpäivää. Uskomatonta, että hän on vuodessa kehittynyt 3200-grammaisesta ja 48-senttisestä avuttomasta nyytistä yli 11-kiloiseksi ja 79-senttiseksi eloisaksi taaperoksi.

Pikkumies kävelee tukea vasten ja kaivaa kaikki kaapit ja laatikot. Hänen tuhoamisvimmaltaan ei säästy mikään. Kahdeksalla hampaalla ja kahdella kädellä on uskomaton tuhovoima. Kaiken lisäksi tämä meidän pikkutermiitti on ajatustakin nopeampi eli selkää ei voi kääntää hetkeksikään seurauksitta.

Täytettyään yksi pikkumies on alkanut yhä enemmän ilmaista omaa tahtoaan. Työn ja tuskan takana ovat muun muassa vaipan vaihdot, pyllyn pesut, pukemiset, nukuttamiset ja syöttötuoliin laitot. Välistä on tuntunut, että hän laittaa kaikessa vastaan. Ensimmäistä sanaa odottelemme vielä, mutta en ihmettelisi, jos se olisi "EI!!!".

Kulunut ensimmäinen vuosi on ollut samana aikaan äärettömän raskas ja antoisa. Välillä pohdin, että onko minusta sittenkään tähän kotiäitiyteen. Kaipaan sitä, että saisin edes hetkeksi keskittyä johonkin, että minulla olisi edes jotakin omaa. Samalla kuitenkin tiedän, että näin pienelle paras paikka on yleensä kotona (siis YLEENSÄ - en ole varma, onko se sitä näin väsyneen äidin kanssa...). En haluaisi viedä häntä paiväkotiin ennen kuin hän osaa itse kävellä, syödä tai puhua. Mutta mennään nyt päivä kerrallaan. Olen ilmoittanut olevani hoitovapaalla tammikuun loppuun asti, katsotaan jos isä astuisi sen jälkeen remmiin. Imetyksestä on kuitenkin asteittain luovuttava ennen töihin paluuta ja yöt saatava edes hiukan tästä rauhoitettua.

Synttärisankarin konttaustaidonnäyte