1.8.2016 syntyi perheeseemme pieni keskospoika. Pienen miehen ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat sairaalassa keuhkojen kypsymättömyyden vuoksi. Alun raastavien hetkien jälkeen olemme kuitenkin päässeet elämään tavallista keskosvauva-arkea. Vauva-arki on osoittautunut sen verran kiireiseksi, että bloggailulle ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tältä osin tullessaan.
Lapsettomuus kokemuksena ei häviä koskaan. Eivätkä tietysti mitkään pitkälle lapsettomuusmatkallemme mahtuneet rankat kokemukset. Ne luovat varjonsa myös tähän hetkeen valtavana menettämisen pelkona ja syyllisyyden tunteina epätavanomaisista raskauksista (tavallinen raskaus ei minulta näköjään onnistu...). Nyt yritämme kuitenkin nauttia tästä hetkestä!
Sinulle vielä lapseton toivon matkallesi voimia ja rohkeutta. Yritä olla menettämättä toivoa, sillä sitä yleensä on.
Arja Koriseva - Sylillinen kultaa
Kun poskelleen painan
mä hellästi suukon
hän untensa mailla vain on
Tuo pienistä pienin
on suurista suurin
ja ihme niin uskomaton
Sylillinen kultaa mulle
suotiin kun hänet mä
rinnallein sain
Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja vihdoin hän
on ilonain
Toive niin suuri
on täyttynyt juuri
Tuo pikkuinen meidän on
Elämän uuden
sen vaikuttavuuden
nyt nään ja oon sanaton
Sylillinen kultaa meille
tuotiin ja todeksi
sain unelmain
Valtavasti onnea sekä kaikkea hyvää jatkoon pikkuiselle pojalle ja hänen sisukkaille vanhemmilleen! Teille jos kenelle tämä onni kuuluu, joten toivottavasti ajan kanssa opitte nauttimaan siitä aina vaan enemmän ja enemmän, peloista huolimatta. Suuri kiitos myös teksteistäsi, jotka ovat antaneet arvokasta vertaistukea. Toivottavasti täältä vielä perässä tullaan siihen hetkeen, kun mekin saisimme oman nyytin elävänä syliin.
VastaaPoistaLämmin kiitos viestistäsi. Toivottovasti tarinamme auttaa luomaan uskoa, että toivoa on, vaikka se ei aina siltä tunnu. Rohkeutta matkallenne!
Poista