Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon väsymyksen ja univajeen aiheuttamista terveyshaitoista. Nämä jutut ovat ärsyttäneet, sillä jutuissa on harvoin huomioitu sitä, että univaje ei aina johdu itsestä. Mielelläni minäkin nukkuisin, mutta perheen pikkumies on edelleen sitä mieltä, että äiti pitää saada hereille ainakin kaksi kertaa yössä. Aion kyllä pistää tiputanssiksi siinä vaiheessa, kun meillä nukutaan se ensimmäinen täysi yö. Edelleen jaksan uskoa, että sekin päivä vielä eteen tulee.
Helsingin Sanomien kolumnissa 16.10. oli pureuduttu tähän samaan dilemmaan - entä jos ei voi nukkua? Kaikille valvominen ja huonot unet eivät ole oma valinta. Unettomuuden murehtiminen ei ainakaan edesauta tilannetta yhtään. Suosittelen lukemaan jutun - omaan tilanteeseeni se kolahti. Kierolla tavalla lohtua tosiaan tuo, että tiedän että muuallakin valvotaan. Jos muutkin ovat tästä hengissä selvinneet, niin ehkäpä mekin.
Kun lapseni oli vauva olisin voinut kuristaa kaikki jotka sanoivat valvomisen "kuuluvan" asiaan ja että sen kanssa piti vaan elää... No tavallaan ei tietysti aina ole vaihtoehtoja mutta kyllä silti uni on ihmiselle elintärkeää, ei mikään ylellisyys tuote jonka voi jättää vuodeksi sivuun! Mutta sinulle haluan sanoa että tulee se yö ja ne yöt kun lapsi alkaa nukkua, usko siihen ja koita jaksaa tämä aika. Ota myös kaikki apu vastaan mikäli sellaista on mahdollista saada. Kyllä se vielä helpottaa!
VastaaPoistaHei! Pahoittelut vastauksen viivästymisestä. Kommenttisi oli jostakin syystä päätynyt roskakoriin.
PoistaOma kroppani on osa osalta sanonut itseään irti uskoakseni suurelta osin jatkuvan univajeen takia. Tämän lisäksi vastustuskyky on ihan nollassa. Uni on todellakin elintärkeää. Minulle itselleni on kehittynyt tämän kuleneen reilun vuoden aikana melko hankala unihäiriö - en nuku, vaikka lapsi nukkuisikin. Tästä menee oma aikansa parantua, sitten kun sille tilaisuus toivottavasti joskus tulee.
Olen nyt jollain lailla lakannut odottamasta sitä ensimmäistä täyttä yötä. Tilanne on jotenkin helpompi hyväksyä näin. Vaikka lapsi oppisikin nukkumaan paremmin, niin aina tulee jotakin muuta mikä sotkee yöt: hampaat (näistä kärsitään viikottain pariin ikävuoteen asti), vuotava vaippa, sairastelu, kasvukivut... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Siksi nämä muut tekijät yrittääkin minimoida, siltä osin kuin mahdollista. Rikkonaisiin öihin ei kaipaa yhtään lisää rikkonaisuutta.
Univaje on murhaa ja se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään - se on läsnä joka hetkessä.