perjantai 11. elokuuta 2017

Takana ensimmäinen vuosi

Synttärikakku

Viime viikolla juhlimme pikkumiehen ensimmäistä syntymäpäivää. Uskomatonta, että hän on vuodessa kehittynyt 3200-grammaisesta ja 48-senttisestä avuttomasta nyytistä yli 11-kiloiseksi ja 79-senttiseksi eloisaksi taaperoksi.

Pikkumies kävelee tukea vasten ja kaivaa kaikki kaapit ja laatikot. Hänen tuhoamisvimmaltaan ei säästy mikään. Kahdeksalla hampaalla ja kahdella kädellä on uskomaton tuhovoima. Kaiken lisäksi tämä meidän pikkutermiitti on ajatustakin nopeampi eli selkää ei voi kääntää hetkeksikään seurauksitta.

Täytettyään yksi pikkumies on alkanut yhä enemmän ilmaista omaa tahtoaan. Työn ja tuskan takana ovat muun muassa vaipan vaihdot, pyllyn pesut, pukemiset, nukuttamiset ja syöttötuoliin laitot. Välistä on tuntunut, että hän laittaa kaikessa vastaan. Ensimmäistä sanaa odottelemme vielä, mutta en ihmettelisi, jos se olisi "EI!!!".

Kulunut ensimmäinen vuosi on ollut samana aikaan äärettömän raskas ja antoisa. Välillä pohdin, että onko minusta sittenkään tähän kotiäitiyteen. Kaipaan sitä, että saisin edes hetkeksi keskittyä johonkin, että minulla olisi edes jotakin omaa. Samalla kuitenkin tiedän, että näin pienelle paras paikka on yleensä kotona (siis YLEENSÄ - en ole varma, onko se sitä näin väsyneen äidin kanssa...). En haluaisi viedä häntä paiväkotiin ennen kuin hän osaa itse kävellä, syödä tai puhua. Mutta mennään nyt päivä kerrallaan. Olen ilmoittanut olevani hoitovapaalla tammikuun loppuun asti, katsotaan jos isä astuisi sen jälkeen remmiin. Imetyksestä on kuitenkin asteittain luovuttava ennen töihin paluuta ja yöt saatava edes hiukan tästä rauhoitettua.

Synttärisankarin konttaustaidonnäyte

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.